Kultahattu

Ajattelin kirjoittaa oman mielipiteeni Baz Luhrmannin ohjaamasta Gatsby - Kultahattu -leffasta. Kaiken kaikkiaan oli positiivinen yllätys, sillä yritin lukea kirjaa ja se jäi kesken. Elokuvassa tarina kuitenkin toimi, oli lisätty draamaa ja sitä tarina mielestäni kaipasi. Ja ne värit, oli visuaalisesti erittäin komea, selkeästi Luhrmannin kädenjälkeä (ohjannut myös Moulin Rougen ja Romeon ja Julian). Välillä jotkut kohtaukset oli niin tuolle ohjaajalle tyypillisiä että alkoi melkein jo häiritä. Esimerkiksi jotkut rajut kohtaukset oli tehty melkein kauniiksi, vaikea kertoa enempää antamatta juonipaljastuksia. Ja vaikka kuinka joku maisema näytti todella kauniilta ja hyvin tehdyltä, mieleen piirtyi kohtaus jossa Gatsby (Leonardo DiCaprio) itse kruisailee autolla ja tausta vaihtuu aivan liian hitaasti ja näyttää muutenkin niin keinotekoiselta että ihan häiritsee. Liekö tarkoituksella jätetty tuollaiseksi, ei voi tietää.

Oliko elokuva sitten hyvin aikaansa kuvaava? Tapahtumat sijoittuvat 20-luvulle, mutta välillä tuntui että elokuva yritti painottaa tuota aikaa liikaa. Esimerkiksi elokuvan yksi päähenkilö halusi "ehdottomasti" kuunnella Charlestonia, ja alkoi tanssimaan minun mielestäni jotenkin pelkistetyn näköisesti 20-luvun tanssityylin mukaisesti. Ihan kuin elokuva yrittäisi sanoa: huomatkaa nyt, näin TUOHON AIKAAN. Mutta en ole asiantuntija, joten...

Näyttelijät. Very good! Jotenkin olen DiCaprion nähnyt aina tuollaisissa vähän hurmuri-tyyllisissä rooleissa, sinänsä ei siis mitään uutta, mutta kyllä hänessä mielestäni ruumiillistui Gatsby (mikäli hahmosta kokonaista kuvaa edes sain kirjaa luettuani vain puoliväliin). Naispääosa Daisy oli täydellinen yllätys. Huomasin nimittäin että Carey Mulligan joka näyttelee Daisya oli myös Ylpeydessä ja ennakkoluulossa se ärsyttävä pikkusisko Kitty. Huh huh millaista muuntautumiskykyä. Ulkomuoto, ryhti, ääni! Täydet kymmenen pinnaa.

Musiikilla oli ristiriitainen vaikutus. Olin kuullut kavereiltani valitusta siitä miten heitä häiritsi koko ajan elokuvan musiikki. Se ei nimittäin ollut tyypillistä 20-luvun musiikkia vaan kohtauksissa soi nykypäivän artistit: Emeli Sande, Jay Z, Will.I.Am... Mutta oli kappaleet kuitenkin muokattu sen verran hyvin että itseäni ei häirinnyt. Jäi vaan ristiriitainen olo: tavallaan yritettiin painottaa juuri tuota aikaa, tavallaan tuntui että itse ajasta pyrittiin irtaantumaan. Jäi hämmentynyt fiilis, mutta niin kyllä tuon ohjaajan elokuvista yleensäkin. 

Arvosanaksi annan kasi puolen. Näyttelijät, visuaalisuus ja ohjaus olivat kyllä kympin arvoisia (tai visuaalisuus ehkä 9) mutta tarina oli mielestäni liian mielenkiinnoton (kröhöm, tylsä) nostaakseen arvosanaa yhtään ylemmäs.

Olen tietoinen siitä miten pinnallisia asioita olen viime aikoina (KOKO AJAN :D) tänne kirjoittanut. Ihan kuin päässäni ei pyörisi mitään muuta. Totta puhuen päivän aikana ehtii ajattelemaan melkein stressiksi asti oikean elämän asioita, eikä niitä kuitenkaan aina huvita tänne kirjoittaa, so... Mutta mitä selittelen, minun blogi, minun teksti (alright...).

TV TV TV TV

Oo, telkkariohjelmat ja ihanat elokuvat <3

Kävin viime perjantaina katsomassa Nälkäpelin, Vihan liekit. Englanninkielinen nimi on Catching Fire ja sopii taas kerran paremmin kuin suomennos mutta annetaan anteeksi. Tykkäsin TOSI paljon kirjasta silloin kun luin, muistan miten soitin heti kaverilleni sen luettuani ja puhuttiin siitä varmaan puoli tuntia. Se juoni vaan jotenkin toimii. Onhan se jotenkin tosi raaka, mutta tavallaan hirveän osuva, välillä tuntuu että herranjestas tää maailma voisi oikeasti mennä tuohon pisteeseen! Mutta tuskin nyt kuitenkaan. Nälkäpeli on juuri sellainen kirja/elokuva josta äiti sanoisi: ei kuulosta hirveän kivalta. Niin, no ei Titanic tai Anne Frankin päiväkirja varmaan olleet kivoja elokuvia mutta ei se tarkoita etteikö ne voisi olla hyviä. Mitä äiti edes tarkoittaa "kivalla"... =D 

Tuon elokuvan näkemistä en trailerin perusteella odottanut hirväesti. Mutta silti ehdottomasti halusin mennä katsomaan. Voi että se oli hyvä! Ja erityisesti elokuvateatterissa, se tunnelma oli aivan mahtava. Kesken leffaa ihmiset taputtivat, vislasivat, haukkoivat henkeä, repeilivät... Yleensä ylimääräiset äänet elokuvissa ärsyttää mutta nyt ei ollenkaan. Kymmenen pinnaa!

Täydelliset naiset...Jäin koukkuun kesällä ja nyt on neljäs kausi menossa. Ihan järkyttävää, tuntuu että katson niitä joka päivä! Lempihahmoni taitaa olla Lynette, joskin hänen suosio on pikkuhiljaa alkanut laskea.

Sherlock. Kolmas kausi alkaa Briteissä 1.1.14, jeeeeeeee! Ei toivottavasti tule paha mieli lähteä joululomalta takaisin Englantiin kun huippu TV-sarja odottaa :)

Menen lauantaina Brightoniin, täytyy tehdä muutakin kuin katsoa telkkaria.