Katsotaan mitä tästä tulee

En ole ikinä oppinut pitämään blogia, mutta josko tää tästä lähtis. Tilanteeni on nyt sellainen, että olen 20-vuotias opiskelija, asun tällä hetkellä Turussa. En oikein innostunutkaan opiskelemastani aineesta ja olen jo pitemmän aikaa halunnut lähteä aupairiksi, mieluiten Englantiin. Päätin pitää välivuoden ja hakuprosessi on viimein käynnissä. Toivon kyllä kovasti että pääsisin lähtemään. Mutta en halua tätä blogia käytettävän vaan aupair-kokemusteni kertoiluun, vaan toivon kirjoittelevani tänne ihan arkipäivän kuulumisia ja tuntemuksia.

Tämä päivä oli tosi kiva, sisko oli Helsingistä käymässä ja oli oikein rattoisaa. Minulla on todella hyvät välit molempiin siskoihin, parempia saa hakea. Olen perheen kuopus (inhoan tuota sanaa), mutta ikäero ei ole ikinä haitannut. Pystyn olemaan myös molemmille siskoille hyvin avoin, mikä on oikeastaan aika ihmeellistä, sillä kerron heille asioita mitä en ikinä kerro tai tule kertomaan muille. Toki kerron kavereille hieman eri juttuja, ja (sentään) jonkinlainen seula on kyllä siskojenkin kanssa. Ihan mielen syvimmät ajatukset ei pääse kenenkään tietoon, eikä ne varmaan kovin kiinnostavia muista olisikaan. Pojista en oikeastaan juttele kenenkään kanssa, lähinnä kuuntelen kun muut kertoilevat. Että ihan kaikkea en sentään kerro =)

Yritän tässä blogissa olla melko avoin ja kertoa mahdollisimman paljon, mutta koitan kuitenkin olla ampumatta yli ja hillitä rajut (yleensä negatiiviset) tunteenpurkaukset, sillä tätä blogia saattaa lukea perheenjäsenet ja mahdollisesti kaverit. Tai en tiedä, paha vielä mennä sanomaan miten tulen tätä kirjoittamaan. Mistäs sen vielä tietää. Lähinnä itselleni kirjoitan. Mutta toivon kyllä olevani kirjoittaessani mahdollisimman aito.

Blogin ulkoasu on vielä mitä on. En tiedä milloin jaksan siihen paremmin perehtyä, haluaisin tästä kyllä mahdollisimman oman näköisen. Toi kallio vaan näytti tosi kivalta, ihan kuin jossain Irlannin rannikolla. Oon ihan rakastunut vihreyteen...Blogin nimi tulee siitä, että toivon useinkin osaavani elää tässä hetkessä. Sen sijaan liian usein muistelen menneitä tai suunnittelen/stressaan tulevaisuudesta. Mikä vika on tässä hetkessä?