Juhannus oli kaiken kaikkiaan oikein onnistunut. Oli ihanaa nähdä serkkutyttöjä, he ovat kyllä mahtavaa seuraa. Tunnetaan toisemme niin hyvin että ei ole minkäänlaista vieraskoreutta (ainakaan minun puolelta) ja voidaan jutella melkeinpä kaikesta. Näin myös molempia kummipoikiani sekä paljon muita serkkuja, tätejä ja enoja. Ei edellisen päivän stressaamisesta ollut tietenkään mitään hyöytä, mutta aiheellista se silti oli. Paljon tuli kysymyksiä töistä ja kesän suunnitelmista, joihin annoin hyvin kiusaantuneet ja epämääräiset vastaukset. Shame on me. Pitäisi kyllä yrittää päästä kiusaantuneesta olotilasta pois, siitä ei tule kiva mieli kenellekään.
Lisäksi kuvittelen aina, että sukulaiset vertaavat meitä serkkuja keskenään, kun ollaan niin hyvät kaverit, samanikäisiä yms. Nytkin toinen serkkuni oli päässyt opiskelemaan Helsinkiin, mikä on aivan mahtavaa, olen todella iloinen hänen puolestaan. Silti sekin toi itselleni kiusaantuneen olon, kun vertasin häntä itseeni. Tavallaan en ole kateellinen, sillä en haluaisi asua Helsingissä, enkä opiskella samaa alaa mitä hän, mutta toisaalta haluaisin kyllä enemmän kuin mitään tietää mitä tahdon elämältäni ammattimielessä ym. Olisi kyllä niin helppoa, jos olisi selkeä päämäärä, ja suunnitelma sen toteuttamiseksi. Kuten serkullani. I want that!
Eilen käytiin vanhempien kanssa juhannus-ajelulla, ja tänään veneilemässä. Saarten ohi veneellä ajaessa tuntui kuin olisi astunut aikakoneeseen (kyllä, katson Doctor Who:ta) ja matkannut kymmenen vuotta taaksepäin - tuntui kuin mikään ei olisi siinä ajassa muuttunut. Vaikka tietenkin KAIKKI on muuttunut. Luonto kuitenkin näytti aivan samalta kuin ennen, mitä nyt uusia taloja oli rakennettu sinne tänne. Koin oloni nostalgiseksi, nuorempana käytiin usein joko koko perheen voimin tai lähinnä isän kanssa kahdestaan veneilemässä (ja kalassa). Nyt pitkästä aikaa tuntui kyllä tosi hyvältä antaa hiusten hulmuta tuulessa ja veden pärskyä iholle aalloissa. Pitäisi näin kesällä veneillä useamminkin ja tällä tavoin ylläpitää vanhoja tapoja. Antaa mielen olla kevyt ja silmän levätä upeissa maisemissa.
Kiva kuulla, että juhannus oli mukava. Kerro mulle joskus, millainen porukka teillä siellä oli: vaikuttaa, että aika iso.
VastaaPoistaNiin, olishan se helpompaa, jos elämässä olisi sellaisia isoja päämääriä, olkoot ne opiskelun tai muun saralla. Itselläni ainakin on sellainen päämäärä, että haluan tehdä jotain tärkeää, mutta "kattellaan", mitä se tärkeä sitten muodostuu tarkoittamaan. Tällä perusteella ei ole kovin helppo suunnitella valintoja ja tekemisiä esim. juuri koulumaailmassa.
Musta ainakin vaikuttaa, että sä oot tällä hetkellä menossa selkeään suuntaan ja sulla on intressejä + vielä yksi opiskelupaikka jo, joten mitään hätäähän ei ole. Katsotaan nyt, mitä tapahtuu tässä kesän mittaan.
Pidä minut ajantasalla, kirje viipyy vielä.
K
Oli kyllä kiva juhannus. Ja sulla erilainen kuin yleensä, heh, kerro säkin kuulumisia!
VastaaPoistaJoo tuon sun tavoitteen tiesinkin, hyvä että se on pysynyt samana =) Mutta joo ymmärrän, että ei tuo ole sellainen päämäärä, jonka ympärille voisi helposti muodostaa selkeät suunnitelmat. Silti, hyvä päämäärä.
Joo, katselaan mitä nyt tulee tapahtumaan, stay tuned.
Onhan se mun (säälittävä) kirje sulle jo saapunut?! Sun kirjettä odotellessa =)
Sun kirje ei ole vielä saapnut, enkä aijo kirjoittaa ennen kuin se saapuu ja tiedän, mihin osoitteeseen sen kirjoitan. Kaippa se kohta tulee...
VastaaPoistaK