Lähdin maanantaina serkkujen luokse toiselle paikkakunnalle ja tulin tänä iltana takaisin. Oli ihana reissu, heidän kanssaan voi todella olla oma itsensä, ihania tyttöjä nuo <3 MUTTA yksi juttu on ongelma, he riitelevät joka kerta kun olen heidän kanssaan, PALJON!
Toinen serkkuni, (kutsutaan häntä vaikka Maijaksi) jonka kanssa olen aina ollut läheisempi, tai en tiedä onko se oikea sana, mutta kertonut enemmän asioita yms, on samanikäinen minun kanssani. Toinen puolestaan, (sanotaan nyt vaikka Ella) on kaksi vuotta nuorempi, täyttää tänä vuonna siis 18. Maija on siis isosisko, ja sen kyllä huomaa heidän arkea seuratessa. Maija on koko ajan muistuttamassa ja huolehtimassa, mitä Ella puolestaan ei siedä alkuunkaan. MUTTA, Ella kiihtyy nollasta sataan hetkessä, riittää että Maija kysyy vähän tulenaralla hetkellä: "Kastelitko Ella kukat?" niin jo alkaa Ella karjua. Siis karjua. (Meidän perheessä ei juuri huudettu joten se on aina pieni sokki näin alkuun.) Se on tavallaan koomista, mutta melkein pelottavaa. Tuntuu nimittäin että kaukana ei olla siitä että nuorempi käy vanhempaan käsiksi. Ja nuorempana ovat muistaakseni ottaneet ihan fyysisestikin yhteen.
Tavallaan, huom. tavallaan ymmärrän tätä nuorempaa. Onhan se "ihan perseestä" että KOKO AJAN ollaan sanomassa ja muistuttamassa. Olen itsekin se, jota siskot ovat selvästi pitäneet pienempänä ja katsoneet perään, mielestäni usein syystä mutta joskus myös aivan syyttä. Ja on meidänkin perheessä ollut riitoja, voi että, on ollut. Ja fyysistä yhteenottoa, jonka aloitteen on tehnyt allekirjoittanut. Mutta voin rehellisesti sanoa että se ei ole MITÄÄN verrattuna näihin serkkuihini. JA jos olen joskus fyysisesti ottanut yhteen siskojen kanssa, se on tapahtunut monta monta vuotta sitten, sitä pelkoa ei ole ollut enää viime aikoina. Enkä ole ikuisuuteen huutanut siskoilleni, tai haukkunut heitä kuten tuo Ella.
Tässä riidassa erikoislaatuista oli se että tämä oli ensimmäinen laatuaan kun minut vedettiin siihen mukaan. Maija kysyi minun mielipidettäni tilanteesta näin puolueettomana tarkkailijana ja Ella syytti siitä miten olen aina Maijan puolella, aina. Mielestäni se ei pidä täysin paikkaansa, muistan että pienemmissä kinoissa olen puolustanut Ellaa Maijaa vastaan. Mutta totta, suuremmissa olen ollut aina Maijan puolella. Mutta mitenkä voi selittää jo valmiiksi raivostuneelle "teinille" että hän toimii täysin irrationaalisesti? Hänen sanoissaan ei ole mitään järkeä, hän vääristelee totuutta. Miten voi olla jonkun puolella, jota ei edes halua puolustaa, kun huomaa puolueettomana että tämä yrittää syyttä syytöntä omista virheistä. Ei mitenkään. Tai no yritin kyllä selittää. Did not work.
Ymmärrän kyllä että Ellasta tuntui pahalta. Se on suoraan sanottuna p*skaa että ihminen josta pitää, oma kaveri, puolustaa ihmistä jonka kanssa on riidoissa. Se tuntuu niin pahalta. Been there, eiköhän kaikki ole sen joskus kokeneet. Mutta en silti kadu puolustamista, sillä olen sataprosenttisesti ja aidosti Maijan kanssa samaa mieltä. Vaikka myönnetään, Maijassa on juuri sitä isosiskomaista pätijää, ja hän tietää tasan tarkkaan miten saa Ellan suuttumaan. Mutta tässä tilanteessa Maija ei pätenyt, eikä yrittänyt ärsyttää, joten sen takia hänen puolelleen asetuin.
Pahinta näissä riidoissa on että niitä on heillä niin paljon, että niitä ei selvitetä, vaan molemmat tahoillaan leppyvät ja näin arki jatkuu taas. Kumpaakaan ei saada vastuuseen, "syyllinen" ei selviä. Seuraavaa yhteydenottoa odotellessa.
Olipas mielenkiintoinen kirjoitus. Kahdestakiin syystä.
VastaaPoistaKamalalta kuulostaa tilanteet tuolla talossa. Itsekin olisi hankala käsitellä tuota huutamista ja haukkumista ja miten aina vaan uudelleen riidat puhkeaa. Onhan meilläkin ollut riitoja, joista suuri osa ihan turhia, mutta kyllä mä ennen kaikkea muistan ne riidat, mitkä käytiin jostain "oikeista" asioista: asioista tai periaatteista, millä on oikeesti väliä. Ei siis siitä, jos joku korjaa jonkun toisen sanoman tiedon tai astianpesukoneen tyhjennyksestä tai vastaavasta.
Ei vaan yksinkertaisesti kuulosta yhtään hyvältä tuollainen meno: en tajua, miten kumpikaan niistä tai kukaan niistä jaksaa. Ja sekin outoa, kun kaikki siinä talossa on todella mukavia ja ystävällisiä ihmisiä vieraille ja oikeita mallikäyttäytyjiä. Todellinen harmi, että kotona sitten läikkyy.
Toinn syy, miksi kirjoitus oli mielenkiintoinen on, että käytännössä kerroit arkielämän keissin tilanteista, joita mä pohdin koulun takia yhteiskunnan tasolla. Kaikki oleelliset kysymykset tuli esille: Toinen osapuoli tietää, miten toinen kiihtyy, asetelma on aina sama, reunan yli mennään ja nopeasti, riitoja ei selvitetä ja kohta taas räjähtää. Laittaa usein miettimään, että jos siskot ei saa kierrettä pysähtymään niin, mikä tsäänssi on kansoilla, jotka ei tunnusta, että heillä olisi mitään sidettä tai yhteyttä keskenään.
Toivottavasti oli kuitenkin hyvä vierailu, vaikka jouduitkin ikävään välikäteen.
K
Oi, kiitos. Pelkäsin että tilityksestä tulee liian sekava. Olisi ehkä pitänyt ilmaista tarkemmin että oli TODELLA mukava reissu, ja tehtiin kaikkea kivaa, mutta toisaalta tää postaus nyt käsitteli tätä riitaa joten olkoon niin.
VastaaPoistaJoo en itsekään tajua miten voi jaksaa sellasta. Musta tuntuu että toi vanhempi kärsii siitä enemmän, on aina kärsinyt. Joten todella ikävää :( Ja tosiaan, mallikäyttäytyjiä kodin ulkopuolella, indeed.
Heh, mulle tulikin vähän mieleen valtioiden väliset konfliktit kun kirjoitin tota. Ja totta, mikä tsäänssi tosiaan... :(
Oli siis oikein mukava vierailu, olen tavallaan otettu että heillä ei ole mitään vieraskoreutta koska riitelevät samalla tavalla olin minä paikalla tai en. Mutta nyt ensimmäistä kertaa ilmoitin heille että ei ole hirveän kiva kuunnella tuota riitelyä... Ja ei se ilmaa liannut, ja ei minua juuri haittaa, inhottava vaan heille. Jospa he tässä parin vuoden kuluessa rauhoittuisivat.
Ja totta, paljon on ollut meillä riitoja, turhia ja tärkeitä. Ja hyvä että on ollut, oppii ymmärtämään toista. Ja me ollaan mielestäni aika hyvin selvitetty nuo tärkeät, vai?