Entä jos

Entä jos tuleva host-perhe on kamala? Entä jos et saa yhtään kavereita? Entä jos et kestä siellä oloa? Nuo tuntuivat olevan isän kanssa käydyn keskustelun perimmäiset kysymykset, joita isä ei kuitenkaan suoraan kysynyt. Olen maailman huonoin ihmiten vakuuttelemisessa. Kun kuulen itseni perustelevan esim. tätä aupair-hommaa, en kuulosta omissakaan korvissani yhtään vakuuttavalta. En siis ihmettele, jos isä jäi miettimään, että miksi, miksi ihmeessä aupairiksi?

Menin varta vasten nyt juttelemaan isän kanssa tästä aiheesta, koska en ollut suoraan siitä hänen kanssaan puhunut juuri ollenkaan.. Hän, samoin kuin äitikin kysyi että olenko varma että tämä aupair juttu on mitä haluan, molemmat yrittivät tahoillaan kovasti kaupata kansanopistoa. Kyllä, kansanopistoon meno on varmasti mahtava ja fiksu tapa viettää vuosi, mutta kun kyse ei ole siitä miten viettäisin vuoteni. Aupaurius ei ole minulle mikään varavaihtoehto, vaan ykkösvaihtoehto. Damn, olisi pitänyt sanoa tuo isälle. Miksi oi miksi vasta jälkeenpäin tulee mieleen kaikkia "hyviä" juttuja, joilla voisi yrittää vakuuttaa, eikä silloin kun on itse tilanteessa. Mutta se tuntui hyvältä, että isä ei kokenut erityisen rasittavaksi käytännön asioita, mitä liittyy minun ulkomaille lähtöön. Olin ollut huolissani ja vaivaantunut, koska isä tulee muuttamaan tavarani nykyisestä kodistani takaisin vanhempolaan. Minua inhottaa vetää toisia ihmisiä omiin valintoihin, vaikka ei varmaan siltä vaikuta. Mieluiten hoitaisin tämän koko homman itsenäisesti ja ilman apua, mutta apua minä vaan tarvitsen.

Melkein jo aloin harkitsemaan toiseen kertaan ulkomaille lähtöä, tosiaan, entä jos. Mutta ei voi tietää ennen kuin kokee sen. En jätä lähtemättä sen takia, että on se mahdollisuus, että ei mene hyvin. Entä jos, sitä on hyvä miettiä, mutta pelko epäonnistumisesta, sen vaan ei pidä antaa muuttaa suunnitelmia.

Eilisiltana minulla oli erittäin antoisa keskustelu tällä hetkellä ulkomailla asuvan siskoni kanssa. Hän on niin hauska ja järkevä. Good combination =) Toisen siskoni näen toivottavasti ensi viikolla, ja ajatuskin siitä lämmittää mieltä. Herää ainainen kysymys, mitä minä oikeasti tekisin ilman siskojani? My rocks in all things.