Nyt on aupair-asia edennyt. Skypettelin pari päivää sitten mahdollisen host-äidin kanssa. Perhe asuu Lontoossa, heillä on kolme lasta, tyttö (1kk), poika (18 kk) ja poika (4 vuotta). Toivon kyllä todella paljon että tämä perhe valitsisi minut. Tänään skypetellään uudestaan, toivottavasti saisin vastauksen siis tänään.
Olen ollut hyvin hermostunut viime päivinä, sen skypetyksen jälkeen. Tavallaan on oikein hyvä mieli perheestä, mutta etenkin iltaisin mielessä kalvaa kaikki pelot muuttoa kohtaan. Unen laatu on selvästi kärsinyt, mutta jospa tämä asia nyt ratkeaisi niin tulisi ainakin varmuus tähän hommaan. Kunpa kunpa kunpa...
Onneksi keskiviikkons siskoni ja tämän mies tulivat meille kylään, onpahan saanut muuta ajateltavaa =) Eilen käytiin Joensuussa ja oli oikein kiva reissu. Minua tosin raivostuttaa koska en löydä pankkitunnuksiani. Ensi viikolla olisi tarkoitus mennä serkkujeni luokse kylään, mutta koska en pääse tsekkaamaan pankkitiliä, pitää lainata rahaa. INHOAN lainaamista, vaikka tiedän että pystyn maksamaan sen heti takaisin.
Sen kyllä huomaan itsestäni että kun on jotain odotettavaa, niin silmätkin ovat jollain tavalla kirkkaammat ja peilistä katsottuna odotus kyllä näkyy. Mutta toisaalta käy myös ylikierroksilla ja voi olla vähän maaninen...Tavallaan olenkin jo pitkään odotellut sitä tunnetta että oikeasti on jotain odotettavaa ja saa onnistumisen tunteita. On ollut niin hiljaiseloa koko kuukausi.
Mutta ei pidä nuolaista ennen kuin tipahtaa.
Toivottavasti tipahtais pian =).
VastaaPoistaK