Juttuja ihosta

Kirjoittelenpa tässä nyt omasta ihosta ja siitä miten meikkaan jne jne. Nyt tehdään selväksi, minä EN OSAA meikata. Joten siitä kirjoittaminenkin tuntuu vähän nololta...

Okei, lukion ekalla ihastuin puuteriin. Höpötin kaikille jotka jaksoi kuunnella (ja myös vaikkeivat jaksaneetkaan) miten ihoni on punainen ja haluan peittää sen. Tätä jatkui 24/7. Ihon punaisuudella tarkoitan sitä että, no, en oikein tiedä mikä tässä on. Ihoni on hyvin kuiva, mutta samalla kovin rasvainen. Kosmetologin mukaan rasvaisuus johtuu juuri kuivuudesta (!). En ymmärrä miten se voi olla niin mutta ok. Lisäksi uskon että ihohuokoset tai mitkä lie ovat jotenkin tukossa ja sekin aiheuttaa tätä punaisuutta. No anyway, puuteri oli kova juttu. Meikkivoiteen salat minulle avautuivat vasta lukion tokalla, joten voi vaan kuvitella miltä näytin sen ensimmäisen vuoden levittäen jo valmiiksi kuivalle iholle puuteria, eh. 

Kulmia rupesin myös ehostamaan lukiossa. Mutta vasta yliopistossa viime vuonna sain oikein kulma-innostuksen. Pidin tosi tosi TOSI tummia kulmia, ja laiskuuteni takia ne olivat myös aika tuuheat. Muistan että en välttämättä poistanut kulmameikkiä yöksi kokonaan, vaan jätin ikään kuin pohjaa seuraavalle päivälle. Kuulostaa ihan järkyttävältä, mutta itse asiassa teen niin välillä vieläkin. Helpompi värjätä sitten seuraavana päivänä. Voi että tuntuu pahalta muistella näitä ja saati sitten kirjoittaa!

Viime vuoden syksyllä siskoni oli luonani käymässä, olimme menossa baariin ja hän sai suostuteltua minut laittamaan huulipunaa. Siskon reaktiosta innostuneena aloin käyttämään huulipunaa arkenakin. En suinkaan joka päivä, enkä välttämättä punaista väriä, mutta paljon useammin kuin sitä ennen. Huulipunan ansiosta aloin kyllä pitämään suustani, ja sillä sai helposti näyttävyyttä kasvoihin. Tosin joskus tuli laitettua liikaa... Nyt en ole aikoihin laittanut huulipunaa, mutta kun palaan Lontooseen aion ostaa Bootsilta yhden aivan ihanan, jos niitä vielä myydään.

Näin talvella (syksyllä?) elokuvan The Runaways, ja siinä oli tytöillä meikit poikineen (öh?). Etenkin innostuin tummista rajauksista, kissamaisista silmistä ja smokey-eyes -lookista. Päätin kokeilla. Tämänkin kanssa meni joskus överiksi, silmät eivät olleet samanmuotoiset mutta yllättävän hyvin rajaus kuitenkin onnistui. Rajaan yhä silmiä, mutta lähinnä jos olen lähdössä ulos tai  esim. baariin.

Nyt voin riemukseni sanoa että täällä Israelissa ollessani olen jättänyt puuterin käytön pois. Siis minä! Johtuu tosin siitä että nykyinen puuteri taitaa olla liian tummaa minulle, värjää kasvot oranssihtaviksi... Joten tuumin että ehkä parempi ilman. Aamuisin täällä ollessani olen levittänyt vain meikkivoidetta, ehkä aavistuksen rajannut silmiä ja siinä se. Kulmia en ole värjännyt, ja oikeastaan koko kesänä en sitä hirveästi harrastanut. Huomasin nimittäin että itseä on jotenkin helpompi katsoa meikittömänä jos päivälläkään ei ole hirveästi pakkelia naamassa. Vielä vuosi sitten kun laitoin joka aamu paljon meikkivoidetta, puuteria, huulipunaa, rajasin silmät, laitoin tummat kulmat jne. tuntui että illalla pyyhkiessä meikit näytän aivan säälittävän järkyttävältä. Nyt pystyn katsomaan itseäni paremmin peilistä, jopa ilman meikkiä.

Mutta meikkivoiteesta en luovu, ei ei ei. Ja Lontooseen kun pääsen niin aion ostaa uuden puuterin ja sen huulipunan. Vaikka kuvia itsestäni eri meikkivaiheissa tuntuu alussa järkyttävälle katsoa esimerkiksi facebookista, olen silti iloinen että olen kokeillut eri tyylejä. Ja uskaltanut meikata. Nyt tiedän että:
silmien rajaus sopii minun pienille silmille, kunhan en rajaa liikaa jolloin ne vain pienenevät. 
kulmien värjäys todella antaa ilmettä, kehykset kasvoille.
baariin (anteeksi, pubiin) mentäessä on ok laittaa enemmän meikkiä, esim. luomiväriä ym. Ei ole paha, himmeämmässä valossa näyttää vaan hyvältä.
ripsiväri on tosi jees, mutta ehkä vain silloin kun on kulmissakin väriä.

Haluaisin kyllä vielä uskaltaa olla omana itsenäni ilman mitään meikkiä. Siinä on tavoitetta, mutta olen iloinen siitä miten olen "uskaltanut" vähentää meikin määrää.