Pitää muistaa välillä kirjoittaa

Täällä taas. Ei ole jotenkin huvittanut kirjoittaa nyt vähään aikaan. Lontoossa ollaan ja on ihanaa. Jotenkin se että ei ole koko ajan ihan hiessä ja oma huone on täällä yläkerrassa on kyllä aivan mainiota. Arkikaan ei ole vielä kunnolla alkanut sillä perheen isä on tämän viikon kotona. Juutalaisten festivaalit nimittäin jatkuvat. Se minua vaan häiritsee näissä päivissä kun en aina tiedä mitä pitäisi tehdä. Esimerkiksi tänään: isä on aamupalalla poikien kanssa, minä siivoilen heidän jälkiään, tyhjennän pesukoneen jne, mutta sen jälkeen homma tuntuu minun osaltani junnaavan paikallaan. Lasten huoneet on hetkessä siivottu, vanhempien sänkyä en "pääse" petaamaan koska äiti on vielä nukkumassa, joten... Voin oikeastaan vain laittaa pyykit koneeseen, tosin sekin on hieman epävarmaa sillä aiemmin juuri kun olen saanut ne laitettua host-äiti tulee huoneestaan ja pyytää pesemään babyn vaatteita. Tuntuu naurettavalta valittaa tällaisesta, mutta olisi kyllä mahtavaa jos aina selkeästi annettaisi ohjeet tai jotenkin kätevästi rytmitettäisiin nämä päivät. Mutta mahdotontahan se on.

Au pairin riemua, perhe osti uuden silitysraudan. Tuo aikaisempi oli vuotanut sellaisia ruskeita muruja joista olin ihan hermona kun ne tahrasi kaikki vaatteet. Minun piti mennä hakemaan tuo silitysrauta, löysin onneksi todella helposti perille. Kyllä täällä ulkomailla suhtautuu asioihin eri tavalla, ennen jännitti hirveästi tuollaiset "yllättävät käänteet", kun ei täysin tiedä missä joku paikka on ja pitää selvittää se yksin jne. Mutta nyt ei tuo jännittänyt ollenkaan. Mutta toisaalta, juuri puhuin siitä miten haluaisin että päivät olisi etukäteen tarkasti rytmitettyjä joten pientä jännittäjää on vieläkin havaittavissa. Aika paljonkin.

Tänään minut pyydettiin taas ex tempore lastenvahdiksi. Ärsytti taas hieman, mutta onnistuin saamaan lauantai-illan vapaaksi. Lähden lauantaina Oxfordiin ja on tosi jees homma että iltakin on vapaa niin voi olla siellä pidempään. Ihanaa <3