Hmph, yritin kirjoittaa kuunnellen samalla musiikkia, mutta ei pysty keskittymään! Ihailen kyllä jotenkin niitä joita ei häiritse puheensorina tai musiikki. Nyt kun tuo tuli sanotuksi niin aloitetaan.
Tämä päivä oli aika väsyttävä. Aamu meni todella hyvin, yksin täällä kotona taas puuhastelin, easy easy. Kahdeltatoista hain pojan nurserystä ja lähti ihan tyytyväisenä minun matkaan, onneksi. Poikkeuksellisesti minun piti olla kotona koko tauko ja pojan päikkäreiden jälkeen hengata sen kanssa noin puoli viiteen. Jännitinkin tätä hieman, sillä olen keskimäärin päivässä kerrallaan vain enintään tunnin noiden lasten kanssa yksin, jos sitäkään. Sain pojan asettumaan nukkumaan, mutta jo kahdenkymmenen minuutin jälkeen hän (meinasin kirjoittaa se...) alkoi itkemään tosi kovaa ja vaatimaan äitiä. Yleensä jos kuulen että nuo rafi tai vauva itkee en heti ryntää niiden luokse koska se voi olla sellaista unensekaista soperrusta. Nyt oli poika kyllä ihan hereillä ja epäilen että ei ollut nukkunut silmänräpäystäkään. Ei siinä muu auttanut kuin viedä poika ankkoja katsomaan, taas. Tuntuu että mikään muu ei tuohon poikaan tepsi! =D
Kärryssä rafi nukkuikin noin puoli tuntia, edes vähän unta. Olen huomannut että ihan parin viikon sisällä, tai alkoikohan jo Israelissa, tuo poika on tullut hirveän takertuvaiseksi äitiinsä. Olin pienenä ihan samanlainen ja jotenkin ajattelin että "imartelevaa" ja "söpöä" mutta on se nyt sairaan ärsyttävää että jos poika on alakerrassa, äiti yläkerrassa hakemassa omaa huiviaan niin rafi alkaa valittaa Mommyyyyy! Ja se ei välttämättä aina ole itkua vaan juuri sellaista v a l i t u s t a. Oi että ottaa hermoon. Sitä (!) kun ei saa rauhoitettua mitenkään. Host-äiti epäilee että sillä on hampaita tulossa, tai sitten vaan jotain extra-uhmaa. En sentään ota itseeni, niin poikkeavaa tuo rafin käytös on entisestä. Ennen tuntui että kuka tahansa kelpas viihdyttämään, heh =D
Nyt illalla minun piti nähdä yhtä tyttöä joka asuu kanssa Willesden Greenissä mutta laittoi juuri viestiä että host-äiti ei ole vieläkään kotona, siirretäänkö ensi viikkoon? Olisi tehnyt mieli laittaa takaisin että mitä mummoja me ollaan, onhan tässä iltaa aikaa. Mutta onneksi en laittanut. Liekö hieman seurankipeä mutta eikö koko pointti siinä että illat on vapaat ja asutaan molemmat samalla alueella että voidaan nähdä ihan ex temporee ja nopeasti? Mutta toisaalta ymmärrän, ei kaikki halua sillä tavalla. Ja ehkä sillä tytöllä oli joku toinen syy, tan tan taa...
Olen aloittanut karkkilakon. Oli aivan pakko mainita se tässä, mustaa valkoisella, sillä nyt en kehtaa rikkoa sitä. Tosin jos olen kavereiden seurassa voin ostaa karkkia, eli ei totaalinen lakko. Uskon että toimii. Pyrin olemaan jouluun saakka, Suomessa sitten tärähtää =D
tiistai 29. lokakuuta 2013
sunnuntai 27. lokakuuta 2013
Ei minun pala kakkua
Kauan odotettu ilta Watfordissa alkoi eilen jo kolmen aikaan kun saavuin Watfordin metroasemalle. Jännä paikka tuo Watford, näytti ihan joltain pikku maalaiskylältä, vaikka Lontoota onkin. Käytiin kaupassa ostamassa juomia ja ruokaa ja sitten kokkailtiin kanasalaattia. So far so good. Ilta taas...se ei vaan jotenkin lähtenyt. Booli oli hyvää, itse asiassa kaikki alkoholi mitä illan aikana join oli todella hyvää, mutta jotenkin ei vaan ollut paras fiilis. Noin yhdeksän aikaan lähdettiin pubeihin, niistä tykkäsin kyllä kovasti. Tai ne oli vähän kuin pubin ja klubin sekoitus, tosi jees. Meitä oli liikkeellä siis minä, kaverini ja hänen kaverinsa. Nuo tytöt halusivat sen jälkeen mennä ihan kunnon klubille, ja mikäs siinä mutta en tykännyt siitä paikasta ollenkaan. Liian iso, liian kovaa musiikkia, liian HUONOA musiikkia. Ja huonoja drinkkejä. Illan paras hetki oli minun osaltani noissa pubeissa, joten sen jälkeen meno huononi. Olin myös juonut koko ajan, ensin kotona, sitten pubeissa ja vielä tuolla klubilla. Pubeissa huolehdin kovasti tämän kaverini juomisesta, olin kiikuttamassa hänelle paljon vettä mutta nyt kun ajattelen niin olisi pitänyt keskittyä myös itse tuohon veden juontiin. Klubilla minulle tulikin todella huono olo, ja lähdin aikaisemmin kaverille kuin nuo kaksi. Minua ei kyllä haitannut yhtään, en olisi nimittäin kestänyt olla siellä enää hetkeäkään.
Nyt pää on tyhjä, väsyttää, mutta ennen kaikkea ihan luissa ja lihaksissa tuntuu, mitä ihmettä. Aivan kuin olisin kipeäksi tulossa, ei hyvä! Ehkä minulla oli illasta liian suuret odotukset. Perjantai-iltana kävin yhden slovakialaisen kaverini kanssa kävelyllä Westminsterissä ja siitä lähdimme vielä pubiin. Tuo ilta oli niin täydellinen että ehkä se himmensi tuota lauantaita. Olen kyllä oppinut että ei se että puhuu samaa kieltä tarkoita että on välttämättä automaattisesti helpompaa ja kivempaa viettää aikaa. Tuon slovakialaisen kanssa kieli ei ole mikään este, ja hänen kanssaan on aina hauskaa, ah. Oli nuo suomalaiset tytöt tosi mukavia myös, mutta ei meillä samalla tavalla klikannut, vaikka suomea kaikki puhuttiinkin.
Haluaisin vielä tänä iltana käydä jossain, ihan vaikka kävelyllä, mutta vielä ei kyllä pysty. Olkoon tämä opetuksena minulle: minä. tykkään. PUBEISTA. Ja kohtuudesta...
Nyt pää on tyhjä, väsyttää, mutta ennen kaikkea ihan luissa ja lihaksissa tuntuu, mitä ihmettä. Aivan kuin olisin kipeäksi tulossa, ei hyvä! Ehkä minulla oli illasta liian suuret odotukset. Perjantai-iltana kävin yhden slovakialaisen kaverini kanssa kävelyllä Westminsterissä ja siitä lähdimme vielä pubiin. Tuo ilta oli niin täydellinen että ehkä se himmensi tuota lauantaita. Olen kyllä oppinut että ei se että puhuu samaa kieltä tarkoita että on välttämättä automaattisesti helpompaa ja kivempaa viettää aikaa. Tuon slovakialaisen kanssa kieli ei ole mikään este, ja hänen kanssaan on aina hauskaa, ah. Oli nuo suomalaiset tytöt tosi mukavia myös, mutta ei meillä samalla tavalla klikannut, vaikka suomea kaikki puhuttiinkin.
Haluaisin vielä tänä iltana käydä jossain, ihan vaikka kävelyllä, mutta vielä ei kyllä pysty. Olkoon tämä opetuksena minulle: minä. tykkään. PUBEISTA. Ja kohtuudesta...
torstai 24. lokakuuta 2013
Kivoja asioita
Tänään oli todella kiva päivä. Aamulla tein oman henkilökohtaisen ennätyksen ja olin valmis puolessatoissa tunnissa, johtuen toki siitä koska host-äiti nappas kaikki kolme lasta mukaansa melko pian. Tai siis ei nyt "mukaansa", vei Jaken kouluun ja meni ystävien luokse Rafin ja Anyan kanssa. Välttämättömien hommien jälkeen aloin tunnollisena silittämään ja taas kerran yllätyin miten nopeasti ne vaatteet sitten tulee silitettyä, kunhan vauhtiin pääsee. Hyvä hyvä. Yhdeltä Victoria tuli takaisin ja jätti Rafin nukkumaan tänne. Poika nukkuikin kaksi ja puoli tuntia, piti ihan käydä tsekkaaamassa että onhan se ihan ok. Rafin herättyä lähdettiin puistoon ankkoja katsomaan. Sillä on niihin joku ihme fiksaatio. Kun tulin sen huoneeseen niin se meinasi rueta itkemään kun selkeästi ikävöi äitiään (thanks) mutta heti kun mainitsin ne ankat ja tein pari imitaatiota (...) niin silmät rävähti suuriksi ja eikun iloisina matkaan. Kun palattiin sisälle laitoin ruokaa alulle ja sitten V tuli babyn kanssa. Jake jäi kaverin luokse. Se jotenkin vaan rullasi, koko ruokailu ja kylpy, kaikki. Oi että.
Victoria sanoi että ne lähtee parin viikon päästä Manchesteriin, hänen vanhemmat asuvat siellä, ja kysyi haluaisinko tulla mukaan. Huomasin kyllä että ne oikeasti tarvitsee mua sinne, mutta toki halusin. Ne lähtee keskellä viikkoa, mutta V ehdotti että jos haluaisin niin voisin jäädä viikonlopuks Lontooseen ja tulla vasta sunnuntaina. Tartuin tuohon vaihtoehtoon ihan innoissani. Olisi se nyt ihanaa että olisi perjantai, lauantai ja sunnuntai off. Olen kyllä ihan innoissani että pääsee toiseen kaupunkiin. Ja jotenkin tuon Israel-kokemuksen jälkeen (Israel-experience, as i call it :D) tuntuu ihan kivalta lähteä tuon perheen kanssa matkalle, tietää mitä odottaa. Olen myös tosi tyytyväinen että nuo vanhemmat luottaa minuun, että eivät luule että järjestän heti jotkut bileet täällä kämpässä.
Eilen iltapäivällä Victoria sanoi että ne unohti pyytää mua babysittaamaan sille illalle, että olisinko mitenkään vapaana. Sanoin ihan suoraan että on suunnitelmia, meinattiin nimittäin lähteä yhden kaverin kanssa keskustaan. V sanoi että ei voi mitään ja don't worry mutta näytti niin tuskaiselta että olin jo perumassa suunnitelmia. Siitä tuli hirveä vänkääminen kun V sanoi ettei mun todella tarvitse, niiden moka, johon minä että samaa mieltä mutta ei oikeasti haittaa. Sitten V ehdotti että pyydä se kaveri tänne. Ja minäpä pyysin ja oli tosi kiva ilta. Jotenkin ihanaa myös kun ei tarvinnut stressata että miltä tämä talo näyttää ja mitä tuo nyt ajattelee koska eihän tämä ole minun koti. Tai siis on tilapäisesti mutta siis... Ei sillä, fancyhän (?) tämä on, ja kamu ylisti tätä kovasti. Hostit tuli kotiin vähän ennen yhtätoista ja lähdettiin siitä vielä läheiseen pubiin. V katsoi vähän ihmettelevästi kun sanoin että mennään vielä ulos mutta ei nyt vastustellutkaan (hyvä, ja siis ei tietenkään). Otettiin yhdet ja tulin hiprakkaan jo siitä. Kiva...
Lauantaille meillä itse asiassa on tuon kamun kanssa jo suunnitelma: minä tulen Watfordiin missä hän asuu ja lähdetään yhdessä katsastamaan sen kuuluisa yöelämä. Sen hostit nimittäin lähtee jonnekin. Jotenkin tulee syyllinen olo mennä toisten kotiin, vaikka siis nuo hostit tietää että olen tulossa ja tässä ei siis ole kerrassaan mitään hämärää. Odotan kyllä naurettavan innolla että pääsee pitkästä aikaa oikeasti baariin, ja suoraan sanottuna odotan myös sitä että tehdään booli. Eh. Toivottavasti ilta vastaa odotuksia mutta pääasia on että: Saturday night, no babysitting, London!!
Victoria sanoi että ne lähtee parin viikon päästä Manchesteriin, hänen vanhemmat asuvat siellä, ja kysyi haluaisinko tulla mukaan. Huomasin kyllä että ne oikeasti tarvitsee mua sinne, mutta toki halusin. Ne lähtee keskellä viikkoa, mutta V ehdotti että jos haluaisin niin voisin jäädä viikonlopuks Lontooseen ja tulla vasta sunnuntaina. Tartuin tuohon vaihtoehtoon ihan innoissani. Olisi se nyt ihanaa että olisi perjantai, lauantai ja sunnuntai off. Olen kyllä ihan innoissani että pääsee toiseen kaupunkiin. Ja jotenkin tuon Israel-kokemuksen jälkeen (Israel-experience, as i call it :D) tuntuu ihan kivalta lähteä tuon perheen kanssa matkalle, tietää mitä odottaa. Olen myös tosi tyytyväinen että nuo vanhemmat luottaa minuun, että eivät luule että järjestän heti jotkut bileet täällä kämpässä.
Eilen iltapäivällä Victoria sanoi että ne unohti pyytää mua babysittaamaan sille illalle, että olisinko mitenkään vapaana. Sanoin ihan suoraan että on suunnitelmia, meinattiin nimittäin lähteä yhden kaverin kanssa keskustaan. V sanoi että ei voi mitään ja don't worry mutta näytti niin tuskaiselta että olin jo perumassa suunnitelmia. Siitä tuli hirveä vänkääminen kun V sanoi ettei mun todella tarvitse, niiden moka, johon minä että samaa mieltä mutta ei oikeasti haittaa. Sitten V ehdotti että pyydä se kaveri tänne. Ja minäpä pyysin ja oli tosi kiva ilta. Jotenkin ihanaa myös kun ei tarvinnut stressata että miltä tämä talo näyttää ja mitä tuo nyt ajattelee koska eihän tämä ole minun koti. Tai siis on tilapäisesti mutta siis... Ei sillä, fancyhän (?) tämä on, ja kamu ylisti tätä kovasti. Hostit tuli kotiin vähän ennen yhtätoista ja lähdettiin siitä vielä läheiseen pubiin. V katsoi vähän ihmettelevästi kun sanoin että mennään vielä ulos mutta ei nyt vastustellutkaan (hyvä, ja siis ei tietenkään). Otettiin yhdet ja tulin hiprakkaan jo siitä. Kiva...
Lauantaille meillä itse asiassa on tuon kamun kanssa jo suunnitelma: minä tulen Watfordiin missä hän asuu ja lähdetään yhdessä katsastamaan sen kuuluisa yöelämä. Sen hostit nimittäin lähtee jonnekin. Jotenkin tulee syyllinen olo mennä toisten kotiin, vaikka siis nuo hostit tietää että olen tulossa ja tässä ei siis ole kerrassaan mitään hämärää. Odotan kyllä naurettavan innolla että pääsee pitkästä aikaa oikeasti baariin, ja suoraan sanottuna odotan myös sitä että tehdään booli. Eh. Toivottavasti ilta vastaa odotuksia mutta pääasia on että: Saturday night, no babysitting, London!!
torstai 17. lokakuuta 2013
Arkea, kauhua, turhautumista ja joulun odotusta
Nojoo, otsikko nyt on taas mitä on.
Tämä päivä oli todella kiva. Torstaisin pitää vaihtaa lakanat vauvan sänkyyn + kahteen, ööö...mitä ne nyt on, siis kärryyn/koppaan. Ja sitten normaalisti auttaa aamupalan kanssa, tai lähinnä pakata Jaken eväät kouluun ja sitten jos molemmat vanhemmat lähtee niin pitää vahtia vauvaa/Rafia. Sen jälkeen siivoan keittiön, eli astiat koneeseen, pyyhin työtasot ja siistin ja lakaisen lattian. Yläkerrassa siistin makkarit ja petaan sängyt. Voi että miten tuo vanhempien sänky tuottaa vieläkin ongelmia. No okei, enää host-äiti ei ole huomauttanut siitä mutta silti tuntuu että teen sen väärin. Frendeissä oli kerran jakso jossa Chandler halusi ilahduttaa Monicaa ja siivosi sen kämpän. Tavarat oli kuitenkin vaikea laittaa takaisin. Muistan sen kohtauksen kun Chandler yrittää saada sohvan maton reunan mukaisesti mutta silloin kahvipöytä on liian kaukana sohvasta. Jos taas kahvipöytää siirtää, se ei ole keskällä "istuinaluetta" kuten Ross sen ilmaisi. Minulla on ihan samanlainen tunne tuon sängyn kanssa. Tiedän miltä lopputuloksen pitäisi näyttää, host-äiti on näyttänyt "muutaman" kerran miten tyynyt laitetaan ja peitto asetetaan, mutta silti tuntuu että Victorialla on joku ihmeellinen "magic touch" ja minun on vain mahdotonta asetella kaikki samalla lailla kuin hänen. Ja varmaan onkin. Mutta, se onnistuu nyt paremmin, tosin tiedän että lopputulos ei ole täydellinen, mikä harmittaa kovasti.
Muutenkin nuo aamuhommat kuulostaa todella helpoilta ja nopeilta hommilta, mutta jos yksikin lapsi jää aamulla kotiin minun vahdittavaks, niin hidastaa se tahtia ihan älyttömästi. Ja uusien työtuntien ansiosta minulla olisi torstaisin vain kaksi tuntia töitä, mikä kuulostaa ihanalta mutta siinä ajassa en ole tähän asti ikinä ollut valmis. Koska tuon lisäksi pitäisi vielä pestä pyykkiä. Josta tullaankin seuraavaan "ongelmaan". Tälle päivälle minulla oli todella paljon silitettävää, joten päätin alitajuntaisesti pestä vain eiliseltä jääneet pyyhkeet ja sitten vaaleaa pyykkiä, jota oli melko vähän. Sain silitettyä oikein hyvin ja olin tyytyväinen itseeni, pyykkikoppaan jäi vain tummia vaatteita ja ajattelin tekeväni ne huomenna. Viikonloppuna on babysittausta joten silloin olisi aikaa silittää. Ei hätiä. Nyt illalla Victoria kuitenkin kummaksui miksen ole tehnyt tummaa pyykkiä tänään. Jotenkin jäädyin enkä osannut perustella ja tuli vähän typerä olo. Menin yläkertaan mutta hetken mietittyäni tulin takaisin alas ja selitin että yksinkertaisesti ajattelin tyhjentää silityskorin ja se oikeastaan vei ajatuksen uudesta pyykinpesusta. Niinkuin veikin. Odotin jotenkin ymmärtäväistä asennetta mutta sen sijaan V ei tuntunut ihan tajuavan pointtia ja sanoi vain että olisi hyvä jos tekisin eniten pyykkiä torstaisin, että vaatteet olisivat sitten valmiita viikonlopulle. Ymmärrän tuon siis täysin, mutta jotenkin tympi ihan sikana. Lopuksi V vielä sanoi että: but don't worry, it's okay. Johon minä lipsautin i know it is. Kuittasin sen sitten hymyllä, mutta pitää olla varovainen ettei tule annettua itsestäni kärkästä vaikutelmaa. Olen nimittäin aiemminkin vastannut tuohon don't worry lausahdukseen että i won't. Mitä voidaan pitää vähän tylynä... Ärsyttää vain, ihan kuin V luulisi että jotenkin tuon asian takia ruoskin itseäni ja menetän yöunet. Heh, no yleensä jäänkin miettimään omia mokailuja mutta tässä tilanteessa en nimenomaan ajatellut "mokanneeni". Vaikka ilmeisesti sitten väärin tein. Plaa.
Sitten kauhusta. Hui kauhea. Katsoin jostain ihme päähänpistosta Youtubesta klippejä Hohto-nimisestä leffasta. Heh, muistelen aina että sen elokuvan nimi on Huuto, nope. Oli aika karmiva. Jotenkin olin ajatellut että hah hah, joku kahdeksankytluvun "klassikko", ei voi olla paha. Mutta oli aikas ilkeä. En tässä nyt kerro mitä kohtia katsoin ja mikä siinä nyt pelotti mutta nousi kyllä ihan kylmät väreet niitä klippejä katsoessa. Huom, monikko. En siis osaa jättää katsomista sikseen jos pelottaa. Mutta tavallaan jotenkin tykkään kauhusta. Onhan se nyt huimaa että keho reagoi ihan fyysisesti johonkin mitä näkee telkkarista. Ja huimat näyttelijäsuoritukset kyllä, kerrassaan. Mutta ei puhettakaan että uskaltaisin katsoa koko leffan esimerkiksi yksin, ei ei. Eikä tietenkään tarvitsekaan.
Ja sitten. Odotan tosi paljon joulua. Että ollaan koko perhe kotona, kuulee puheensorinaa, suomeksi, sitä tuttuuden (?) tunnetta, ah <3 Ja tuon kauhuleffan jälkeen lisätään listaan myös turvallisuus, heh. Nyt pitää vain saada pian selville milloin voin lähteä niin pääsee varaamaan liput. Nuo vanhemmat ei vieläkään tiedä, äkkiä nyt!
Olin haaveillut että lähtisin tänä iltana keskustaan, ihan vaan pyörimään, mutta jotenkin ton äidin keskustelun jälkeen fiilis vähän lässähti. Ärsyttää. Olen vaarallisen koukussa Täykkäreihin, tuotantokaudet hupenee pelottavan nopeasti! Joten ehkä jään katsomaan niitä <3
Tämä päivä oli todella kiva. Torstaisin pitää vaihtaa lakanat vauvan sänkyyn + kahteen, ööö...mitä ne nyt on, siis kärryyn/koppaan. Ja sitten normaalisti auttaa aamupalan kanssa, tai lähinnä pakata Jaken eväät kouluun ja sitten jos molemmat vanhemmat lähtee niin pitää vahtia vauvaa/Rafia. Sen jälkeen siivoan keittiön, eli astiat koneeseen, pyyhin työtasot ja siistin ja lakaisen lattian. Yläkerrassa siistin makkarit ja petaan sängyt. Voi että miten tuo vanhempien sänky tuottaa vieläkin ongelmia. No okei, enää host-äiti ei ole huomauttanut siitä mutta silti tuntuu että teen sen väärin. Frendeissä oli kerran jakso jossa Chandler halusi ilahduttaa Monicaa ja siivosi sen kämpän. Tavarat oli kuitenkin vaikea laittaa takaisin. Muistan sen kohtauksen kun Chandler yrittää saada sohvan maton reunan mukaisesti mutta silloin kahvipöytä on liian kaukana sohvasta. Jos taas kahvipöytää siirtää, se ei ole keskällä "istuinaluetta" kuten Ross sen ilmaisi. Minulla on ihan samanlainen tunne tuon sängyn kanssa. Tiedän miltä lopputuloksen pitäisi näyttää, host-äiti on näyttänyt "muutaman" kerran miten tyynyt laitetaan ja peitto asetetaan, mutta silti tuntuu että Victorialla on joku ihmeellinen "magic touch" ja minun on vain mahdotonta asetella kaikki samalla lailla kuin hänen. Ja varmaan onkin. Mutta, se onnistuu nyt paremmin, tosin tiedän että lopputulos ei ole täydellinen, mikä harmittaa kovasti.
Muutenkin nuo aamuhommat kuulostaa todella helpoilta ja nopeilta hommilta, mutta jos yksikin lapsi jää aamulla kotiin minun vahdittavaks, niin hidastaa se tahtia ihan älyttömästi. Ja uusien työtuntien ansiosta minulla olisi torstaisin vain kaksi tuntia töitä, mikä kuulostaa ihanalta mutta siinä ajassa en ole tähän asti ikinä ollut valmis. Koska tuon lisäksi pitäisi vielä pestä pyykkiä. Josta tullaankin seuraavaan "ongelmaan". Tälle päivälle minulla oli todella paljon silitettävää, joten päätin alitajuntaisesti pestä vain eiliseltä jääneet pyyhkeet ja sitten vaaleaa pyykkiä, jota oli melko vähän. Sain silitettyä oikein hyvin ja olin tyytyväinen itseeni, pyykkikoppaan jäi vain tummia vaatteita ja ajattelin tekeväni ne huomenna. Viikonloppuna on babysittausta joten silloin olisi aikaa silittää. Ei hätiä. Nyt illalla Victoria kuitenkin kummaksui miksen ole tehnyt tummaa pyykkiä tänään. Jotenkin jäädyin enkä osannut perustella ja tuli vähän typerä olo. Menin yläkertaan mutta hetken mietittyäni tulin takaisin alas ja selitin että yksinkertaisesti ajattelin tyhjentää silityskorin ja se oikeastaan vei ajatuksen uudesta pyykinpesusta. Niinkuin veikin. Odotin jotenkin ymmärtäväistä asennetta mutta sen sijaan V ei tuntunut ihan tajuavan pointtia ja sanoi vain että olisi hyvä jos tekisin eniten pyykkiä torstaisin, että vaatteet olisivat sitten valmiita viikonlopulle. Ymmärrän tuon siis täysin, mutta jotenkin tympi ihan sikana. Lopuksi V vielä sanoi että: but don't worry, it's okay. Johon minä lipsautin i know it is. Kuittasin sen sitten hymyllä, mutta pitää olla varovainen ettei tule annettua itsestäni kärkästä vaikutelmaa. Olen nimittäin aiemminkin vastannut tuohon don't worry lausahdukseen että i won't. Mitä voidaan pitää vähän tylynä... Ärsyttää vain, ihan kuin V luulisi että jotenkin tuon asian takia ruoskin itseäni ja menetän yöunet. Heh, no yleensä jäänkin miettimään omia mokailuja mutta tässä tilanteessa en nimenomaan ajatellut "mokanneeni". Vaikka ilmeisesti sitten väärin tein. Plaa.
Sitten kauhusta. Hui kauhea. Katsoin jostain ihme päähänpistosta Youtubesta klippejä Hohto-nimisestä leffasta. Heh, muistelen aina että sen elokuvan nimi on Huuto, nope. Oli aika karmiva. Jotenkin olin ajatellut että hah hah, joku kahdeksankytluvun "klassikko", ei voi olla paha. Mutta oli aikas ilkeä. En tässä nyt kerro mitä kohtia katsoin ja mikä siinä nyt pelotti mutta nousi kyllä ihan kylmät väreet niitä klippejä katsoessa. Huom, monikko. En siis osaa jättää katsomista sikseen jos pelottaa. Mutta tavallaan jotenkin tykkään kauhusta. Onhan se nyt huimaa että keho reagoi ihan fyysisesti johonkin mitä näkee telkkarista. Ja huimat näyttelijäsuoritukset kyllä, kerrassaan. Mutta ei puhettakaan että uskaltaisin katsoa koko leffan esimerkiksi yksin, ei ei. Eikä tietenkään tarvitsekaan.
Ja sitten. Odotan tosi paljon joulua. Että ollaan koko perhe kotona, kuulee puheensorinaa, suomeksi, sitä tuttuuden (?) tunnetta, ah <3 Ja tuon kauhuleffan jälkeen lisätään listaan myös turvallisuus, heh. Nyt pitää vain saada pian selville milloin voin lähteä niin pääsee varaamaan liput. Nuo vanhemmat ei vieläkään tiedä, äkkiä nyt!
Olin haaveillut että lähtisin tänä iltana keskustaan, ihan vaan pyörimään, mutta jotenkin ton äidin keskustelun jälkeen fiilis vähän lässähti. Ärsyttää. Olen vaarallisen koukussa Täykkäreihin, tuotantokaudet hupenee pelottavan nopeasti! Joten ehkä jään katsomaan niitä <3
perjantai 11. lokakuuta 2013
Tilitys
Kerta kirjoitin kerran parhaasta päivästä niin nyt on vuorossa pahin. Siis au pair -ajan pahin päivä, ei elämän. No niin.
Eilen host-äiti sanoi että kun mulla on babysittaus niin voisin vaatteiden silittämisen sijaan järjestellä alakerran lelukaapit uuteen uskoon. Hmm, ovelaa, sillä minulla ei olisi muutenkaan ollut mitään silittämistä jäljellä sille illalle, liekö mama tiesi sen. Host-äiti painottti että saan järjestellä ne ihan mieleni mukaan, kunhan ovat järjestyksessä, ja jos en tiedä mihin jotkut osat kuuluvat jätä ne esille, tai jos luulet että jotkut lelut voisi mennä yläkertaan, jätä nekin esille. Siivosin yli tunnin yhtä pienempää kaappia ja sain sen täydellisesti järjestykseen ja sitten järjestelin hieman isompaa. Otin aika paljon tavaroita pois sillä minulla ei ollut aavistustakaan mihin ne kuuluvat. No, tänä aamuna host-äiti sanoi että kiitos kun järjestit tuon pienemmän kaapin mutta ihmetteli miksen järjestellyt isompaa "paremmin". Thanks. Sen ison kaapin totaaliseen järjestelemiseen olisi mennyt KOKO YÖ. No tänään järkättiin sitä sitten host-äidin kanssa kahdestaan, minun tauolla. Ai että ärsytti. V otti myös tavaroita siitä pienemmästä, jo siististä kaapista ja asetteli niitä uudelleen (minun mielestä huonommin). Olisi tehnyt mieli parkua että ÄLÄ KOSKE NIIHIN! Ja sitten hän vielä sanoi että joo jatketaan ensi viikolla kun ei tätä saa kunnolla järjestykseen millään. Nii-in. Ja tänä iltana Jake levitti kaikki tavarat lattialle, arggggggh! Tosin tuo host-äiti suuttui siitä kovasti pojalle ja sanoi mikä vaiva minulla ja hänellä oli niitä paikkoja järjestellä, joten se oli ihan kiva.
Illalla perheen keskimmäinen, 2 v Rafi suihkautti naamaansa uunin puhdistusainetta. Voi luoja... Naamaan kohosi nopeasti punaisia näppylöitä ja pärskinnästä päätellen Rafi nielaisi sitä ainetta. Host-äiti oli aika paniikissa ja syytteli kovasti täällä käyvää siivoojaa kun tämä oli jättänyt korkin ON-asentoon. Sen vain sanon että kiitin luojaani että kyseessä ei ollut pullo jota minä käytän, olisi hirveää olla "vastuussa" tuollaisesta. Tosin inhottavaa jos host-äiti antaa siivoojan kuulla kunniansa seuraavalla kerralla, en nimittäin yhtään ihmettelisi jos Rafin olisi itse onnistunut avata se suihke. Se on ihan fiksoitunut siihen siivouskaappiin. Ja voisi kysyä host-äidiltä miksi tuollaiset suihkeet ylipäätään on lattiatasossa.
No, siirryimme hysterisoinnin jälkeen yläkertaan pesulle, jossa minä pesin ensimmäistä kertaa babya. Ja onnistuin päästämään käsisuihkusta irti jolloin kastelin omat hiukset ja naaman, sekä tuon vauvan myös. Grrrrreat. No itse asiassa se nauratti. Heheheh, ja kun V oli ottamassa Rafilta paitaa pois se juuttui päästä kiinni. V:n hermot olivat vieläkin siitä suihkeesta aika kireällä joten hän yritti vain riuhtoa sitä paitaa pois, vaikka Rafi hieman ulahtelikin. Host-äiti vain sanoi ihan syyttävällä & epätoivoisella äänellä: My God, your head is just so big! Siinä vaiheessa meitä molempia kyllä alkoi naurattamaan ja sitten V vielä murjaisi että: Now we have another reason to visit the doctor. Olin kuolla nauruun.
Kylvystä selvittiin ja minä ryntäsin alas siivoamaan keittiötä. Noille vanhemmille tuli vieraita, ne saapuivat jo puoli seitsemältä ja ärsytti ihan sikana siivoilla siinä keittiössä kun ihmisiä lappaa koko ajan keittiön poikki olohuoneeseen. Tai siis kolme vierasta, mutta ihan tarpeeksi silti! Kun tuli luuttuamisen aika niin en yksinkertaisesti tehnyt sitä loppuun. En nähnyt siinä mitään pointtia kun keittiössä kävi sellainen kuhina. Ja virallisesti töiden pitäisi loppua seitsemältä, itse lopetin ne vartin yli. JA en saanut palkkaa. Se pitäisi maksaa aina torstaisin, mutta jotenkin tässä on käynyt niin että löydän sen keittiön pöydältä aina lauantai-aamuna. Huomenna sanon tuolle isälle siitä, mitta on yksinkertaisesti täynnä.
Kaikki tuo kiirehän ei olisi muuten niin haitannut mutta minulla oli tälle illalle suunnitelmia. Nähtiin yhden tytön kanssa keskustassa, mentiin baariin, oli kivaa. Kiva loppu siis ärsyttävälle päivälle. Toivoisin kyllä jatkossa sitä että saisi pitää täysimittaiset tauot, lopettaa työt tasan seitsemältä ja että ei piru vie tarvitsisi kuunnella töihin liittyviä neuvoja tai muistutuksia tauolla tai viikonloppuna. Kiitos.
Eilen host-äiti sanoi että kun mulla on babysittaus niin voisin vaatteiden silittämisen sijaan järjestellä alakerran lelukaapit uuteen uskoon. Hmm, ovelaa, sillä minulla ei olisi muutenkaan ollut mitään silittämistä jäljellä sille illalle, liekö mama tiesi sen. Host-äiti painottti että saan järjestellä ne ihan mieleni mukaan, kunhan ovat järjestyksessä, ja jos en tiedä mihin jotkut osat kuuluvat jätä ne esille, tai jos luulet että jotkut lelut voisi mennä yläkertaan, jätä nekin esille. Siivosin yli tunnin yhtä pienempää kaappia ja sain sen täydellisesti järjestykseen ja sitten järjestelin hieman isompaa. Otin aika paljon tavaroita pois sillä minulla ei ollut aavistustakaan mihin ne kuuluvat. No, tänä aamuna host-äiti sanoi että kiitos kun järjestit tuon pienemmän kaapin mutta ihmetteli miksen järjestellyt isompaa "paremmin". Thanks. Sen ison kaapin totaaliseen järjestelemiseen olisi mennyt KOKO YÖ. No tänään järkättiin sitä sitten host-äidin kanssa kahdestaan, minun tauolla. Ai että ärsytti. V otti myös tavaroita siitä pienemmästä, jo siististä kaapista ja asetteli niitä uudelleen (minun mielestä huonommin). Olisi tehnyt mieli parkua että ÄLÄ KOSKE NIIHIN! Ja sitten hän vielä sanoi että joo jatketaan ensi viikolla kun ei tätä saa kunnolla järjestykseen millään. Nii-in. Ja tänä iltana Jake levitti kaikki tavarat lattialle, arggggggh! Tosin tuo host-äiti suuttui siitä kovasti pojalle ja sanoi mikä vaiva minulla ja hänellä oli niitä paikkoja järjestellä, joten se oli ihan kiva.
Illalla perheen keskimmäinen, 2 v Rafi suihkautti naamaansa uunin puhdistusainetta. Voi luoja... Naamaan kohosi nopeasti punaisia näppylöitä ja pärskinnästä päätellen Rafi nielaisi sitä ainetta. Host-äiti oli aika paniikissa ja syytteli kovasti täällä käyvää siivoojaa kun tämä oli jättänyt korkin ON-asentoon. Sen vain sanon että kiitin luojaani että kyseessä ei ollut pullo jota minä käytän, olisi hirveää olla "vastuussa" tuollaisesta. Tosin inhottavaa jos host-äiti antaa siivoojan kuulla kunniansa seuraavalla kerralla, en nimittäin yhtään ihmettelisi jos Rafin olisi itse onnistunut avata se suihke. Se on ihan fiksoitunut siihen siivouskaappiin. Ja voisi kysyä host-äidiltä miksi tuollaiset suihkeet ylipäätään on lattiatasossa.
No, siirryimme hysterisoinnin jälkeen yläkertaan pesulle, jossa minä pesin ensimmäistä kertaa babya. Ja onnistuin päästämään käsisuihkusta irti jolloin kastelin omat hiukset ja naaman, sekä tuon vauvan myös. Grrrrreat. No itse asiassa se nauratti. Heheheh, ja kun V oli ottamassa Rafilta paitaa pois se juuttui päästä kiinni. V:n hermot olivat vieläkin siitä suihkeesta aika kireällä joten hän yritti vain riuhtoa sitä paitaa pois, vaikka Rafi hieman ulahtelikin. Host-äiti vain sanoi ihan syyttävällä & epätoivoisella äänellä: My God, your head is just so big! Siinä vaiheessa meitä molempia kyllä alkoi naurattamaan ja sitten V vielä murjaisi että: Now we have another reason to visit the doctor. Olin kuolla nauruun.
Kylvystä selvittiin ja minä ryntäsin alas siivoamaan keittiötä. Noille vanhemmille tuli vieraita, ne saapuivat jo puoli seitsemältä ja ärsytti ihan sikana siivoilla siinä keittiössä kun ihmisiä lappaa koko ajan keittiön poikki olohuoneeseen. Tai siis kolme vierasta, mutta ihan tarpeeksi silti! Kun tuli luuttuamisen aika niin en yksinkertaisesti tehnyt sitä loppuun. En nähnyt siinä mitään pointtia kun keittiössä kävi sellainen kuhina. Ja virallisesti töiden pitäisi loppua seitsemältä, itse lopetin ne vartin yli. JA en saanut palkkaa. Se pitäisi maksaa aina torstaisin, mutta jotenkin tässä on käynyt niin että löydän sen keittiön pöydältä aina lauantai-aamuna. Huomenna sanon tuolle isälle siitä, mitta on yksinkertaisesti täynnä.
Kaikki tuo kiirehän ei olisi muuten niin haitannut mutta minulla oli tälle illalle suunnitelmia. Nähtiin yhden tytön kanssa keskustassa, mentiin baariin, oli kivaa. Kiva loppu siis ärsyttävälle päivälle. Toivoisin kyllä jatkossa sitä että saisi pitää täysimittaiset tauot, lopettaa työt tasan seitsemältä ja että ei piru vie tarvitsisi kuunnella töihin liittyviä neuvoja tai muistutuksia tauolla tai viikonloppuna. Kiitos.
lauantai 5. lokakuuta 2013
Yy kaa koo nee vii kuu see kasi, yy kaa koo nee vii kuu see kasi.
On viime aikoina tullut polttava tarve tanssia. Jotenkin on aina outoa sanoa että on harrastanut tanssia, sitä on niin monta lajia. Yleensä ihmisille tulee mieleen joko paritanssi tai sitten joku baareissa tanssiminen. Harrastin about 12 vuotta nykytanssia, tai "hienommalta" nimeltä modernia tanssia. Kuulostaa todella paljolta mutta sanoisin että ainakin ensimmäiset 4 vuotta oli enemmän tai vähemmän leikkimistä. Tai ensimmäiset 6... Tanssia oli vain kerran viikossa, mikä minunlaiselleni laiskurille oli ihan riittävästi. Jälkeenpäin tosin harmittaa, kahdesti viikossa olisi ollut aika ihanteellinen, kolmesti viikossa ja oltaisiin oltu paljon parempia.
On alkanut tuntua että olen jättänyt tanssin taakseni, mutta silti harrastus muistuttaa olemassaolostaan kun kuuntelen lempparibiisejä ja teen "koreografioita" omassa huoneessa. Heh, siis todella hienoja ovatkin... Haluaisin kyllä ottaa tavoitteekseni vielä joskus tehdä koreografian, selkeästi yhden about 3 minuutin kestävän liikesarjan, jonka sitten muistaisi aina. Aikomusta ei ole esittää tuota koreografiaa missään, herra paratkoon. Tein lukion toisella luokalla koreografian, koska tehtävänä oli pitää 45 min oppitunti ja ajattelin että helpoimmalla pääsisin keksimällä n. 2-3 min kestävän sarjan jota voisi opettaa puoli tuntia. Oli tosi hauskaa. Olin lopputulokseen tyytyväinen vaikka jännitti ja nolotti kauheasti esittää se silloin.
Olen haaveillut että menisin täällä jollekin tunnille. Ihan kerran tai pari. Valinnan vaikeus on tyylilajissa. Moderni tanssi, sellaisena mitä minulle opetettiin sisältää pitkälti jazzia, sipauksella balettia. Missään nimessä en balettitunnille halua, oi sitä alemmuuskompleksin määrää! Jazz puolestaan...en pahemmin pidä siitä musiikista. Jazz-askeleista tykkään, mutta lajin hypyt ovat minunlaiselleni jäykkikselle mahdottomia. Harrastin vuoden street-tanssia lukion kolmannella (?) ja tuntuu että voisin kokeilla sitä täällä. Musiikki on menevää ja vauhdikasta, liikkeet on jotenkin cooleja eikä tarvitse olla mahdottoman notkea. Tosin saattaa täällä olla hieman eri vaatimustaso
Nyt pitäisi vaan uskaltaa. Jospa saisin jonkun kamun mukaan, ehkä sitten...
On alkanut tuntua että olen jättänyt tanssin taakseni, mutta silti harrastus muistuttaa olemassaolostaan kun kuuntelen lempparibiisejä ja teen "koreografioita" omassa huoneessa. Heh, siis todella hienoja ovatkin... Haluaisin kyllä ottaa tavoitteekseni vielä joskus tehdä koreografian, selkeästi yhden about 3 minuutin kestävän liikesarjan, jonka sitten muistaisi aina. Aikomusta ei ole esittää tuota koreografiaa missään, herra paratkoon. Tein lukion toisella luokalla koreografian, koska tehtävänä oli pitää 45 min oppitunti ja ajattelin että helpoimmalla pääsisin keksimällä n. 2-3 min kestävän sarjan jota voisi opettaa puoli tuntia. Oli tosi hauskaa. Olin lopputulokseen tyytyväinen vaikka jännitti ja nolotti kauheasti esittää se silloin.
Olen haaveillut että menisin täällä jollekin tunnille. Ihan kerran tai pari. Valinnan vaikeus on tyylilajissa. Moderni tanssi, sellaisena mitä minulle opetettiin sisältää pitkälti jazzia, sipauksella balettia. Missään nimessä en balettitunnille halua, oi sitä alemmuuskompleksin määrää! Jazz puolestaan...en pahemmin pidä siitä musiikista. Jazz-askeleista tykkään, mutta lajin hypyt ovat minunlaiselleni jäykkikselle mahdottomia. Harrastin vuoden street-tanssia lukion kolmannella (?) ja tuntuu että voisin kokeilla sitä täällä. Musiikki on menevää ja vauhdikasta, liikkeet on jotenkin cooleja eikä tarvitse olla mahdottoman notkea. Tosin saattaa täällä olla hieman eri vaatimustaso
Nyt pitäisi vaan uskaltaa. Jospa saisin jonkun kamun mukaan, ehkä sitten...
tiistai 1. lokakuuta 2013
Haaste
No, rikon jo heti haasteen sääntöjä. En nimittäin keksi kysymyksiä, enkä haasta eteenpäin. Mutta kerron 11 asiaa itsestäni ja vastaan Ambran keksimiin kysymyksiin. Eli, 11 asiaa:
- Olen yllättynyt miten au pairina ollessa tuntui että alkuviikkojen aikana en vaan meinaa alkaa muistamaan asioita, mutta sitten nyt on alkanut tuntumaan että jo yhdessä päivässä olen oppinut/muistanut hyvinkin monta hommaa. Ihan yhtäkkiä.
- Olen epävarmempi kuin olin kuvitellut. Ja se todella sanoo jotakin.
- Syön ihan liikaa suklaata, vaikkei se täällä Englannissa ole edes mitenkään ihmeellistä! Säälittävää...
- Olen alkanut punnertamaan! Niitä "naistenpunnerruksia", tosi vähän ja silloin kun huvittaa. Heh, hengasin host-perheen lapsen kanssa tämän huoneessa ja päätin siinä kokeilla pari punnerrusta niin poika kiljahtaa: no no no no! Kiitti...
- Suuntavaistoni on parantunut täällä ollessani. Fab!
- Haluaisin vielä joskus asua Englannissa pidempään.
- Olen katsonut Youtubesta kuluneen viikon aikana vuoden 2011 kaikki Suomen huippumalli haussa -jaksot...
-Haluaisin ihan hirveästi katsoa ja lukea Harry Potterit. Sovittiin jo kavereiden kanssa että pidetään leffa-maraton kun nähdään
- Aloin Israelista tulon jälkeen meikkaamaan taas enemmän, blaa
- Käytän vieläkin vuoden 2005 (2006?) mp3:sta. Ehkä olisi aika vaihtaa...
- Haluaisin löytää uusia ystäviä. Burn! No ei, olemassa olevat on mahtavia, mutta haluaisin uskoa että löytäisin sellaisen sielunsiskon jonka kanssa oltaisiin täysin tai ainakin melkein samalla aaltopituudella.
Huh, olipa yllättävän vaikea keksiä 11 asiaa. Nyt vastaan Ambran kysymyksiin.
- Olen yllättynyt miten au pairina ollessa tuntui että alkuviikkojen aikana en vaan meinaa alkaa muistamaan asioita, mutta sitten nyt on alkanut tuntumaan että jo yhdessä päivässä olen oppinut/muistanut hyvinkin monta hommaa. Ihan yhtäkkiä.
- Olen epävarmempi kuin olin kuvitellut. Ja se todella sanoo jotakin.
- Syön ihan liikaa suklaata, vaikkei se täällä Englannissa ole edes mitenkään ihmeellistä! Säälittävää...
- Olen alkanut punnertamaan! Niitä "naistenpunnerruksia", tosi vähän ja silloin kun huvittaa. Heh, hengasin host-perheen lapsen kanssa tämän huoneessa ja päätin siinä kokeilla pari punnerrusta niin poika kiljahtaa: no no no no! Kiitti...
- Suuntavaistoni on parantunut täällä ollessani. Fab!
- Haluaisin vielä joskus asua Englannissa pidempään.
- Olen katsonut Youtubesta kuluneen viikon aikana vuoden 2011 kaikki Suomen huippumalli haussa -jaksot...
-Haluaisin ihan hirveästi katsoa ja lukea Harry Potterit. Sovittiin jo kavereiden kanssa että pidetään leffa-maraton kun nähdään
- Aloin Israelista tulon jälkeen meikkaamaan taas enemmän, blaa
- Käytän vieläkin vuoden 2005 (2006?) mp3:sta. Ehkä olisi aika vaihtaa...
- Haluaisin löytää uusia ystäviä. Burn! No ei, olemassa olevat on mahtavia, mutta haluaisin uskoa että löytäisin sellaisen sielunsiskon jonka kanssa oltaisiin täysin tai ainakin melkein samalla aaltopituudella.
Huh, olipa yllättävän vaikea keksiä 11 asiaa. Nyt vastaan Ambran kysymyksiin.
- Oletko onnellinen? Miksi, miksi et? Olen tällä hetkellä erittäin onnellinen. Olin kyllästynyt elämääni Suomessa ja olin vain niin iloinen että uskalsin lähteä Englantiin kun aika oli kypsä. Olen niin kiitollinen että täällä on mennyt perheen kanssa hyvin ja että Lontoo ilahduttaa päivä päivän jälkeen.
- Lempiherkkusi? Candy Kingin (?) irtokarkit. Ja niitä ei saa täältä! Myös salmiakkisuklaa on aivan ihanaa <3
- Suosikkitv-sarjasi? Kaikkien aikojen suosikkisarja on ja luultavasti aina tulee olemaan Frendit. Se oli niin pitkä sarja, ja silti jokaisessa tuotantokaudessa oli juuri sopivasti muutosta että hahmoihin tai tapahtumiin ei kyllästy, ja silti jokainen hahmo oli koko ajan samanlainen. Jokainen jakso ja melkein jokainen kohtaus naurattaa. Vaikka ei kysytty niin 2000-luvun "uudet" lempparit on ilman muuta Sherlock ja Doctor Who. Go BBC1!
- Turhin julkkis? Uh, en kyllä tiedä yhtään...En osaa sanoa nimiä mutta ensimmäisenä tuli mieleen joku malli. Mutta toisaalta, en nyt haluaisi mitenkään tuomita mallin ammattia, rankkaa hommaa varmasti. Olipas nyt tosi sekava, en tiedä. Joku jota media seuraa mutta joka ei kuitenkaan ole tehnyt mitään yhteiskunnan kannalta merkittävää. Öh, ja tuohon luokkaan kuuluu suurin osa julkkiksista. Liian vaikea kysymys.
- Kalju vai irokeesi? Nyt on paha, ööööh. En olisi uskonut vastaavani näin mutta kalju. Eikun irokeesi. En tiedä! Ehkä irokeesi kuitenkin, mutta semmonen tosi siisti ja lyhyt.
- Tylsin kotityö? Entäs lemppari? Hmm...pölyjen pyyhkiminen. Tai ainakin ehkä ärsyttävin. Koko ajan pitää olla kastelemassa rättiä uudestaan ja vaihtamassa puolta ja arghhh! Lemppari, ehkä pyykkien pesu.
- Mikä on seksikästä? Se että joku on fiksu ja hauska. Pilkettä silmäkulmassa.
- Uskotko kuolemanjälkeiseen elämään? Uskon. En vaan osaa olla uskomatta. Kuvitelmani vaihtelee Raamatunmukaisesta paratiisista uudelleensyntymiseen. Tosin onko jälkimmäinen kuolemanjälkeistä, ööh?
- Miten asuisit jos raha ei olisi este? Luultavasti isossa talossa, kaupungissa, jos asuisin Suomessa niin luultavasti Helsingissä. En jaksa kuvitella enempää.
- Suosikkisi alkoholijuomista? Lime Breezer. Tosin tykkään tosi paljon rommikolastakin. Hmm...
- Onko rakkautta ensi silmäyksellä? Ei mielestäni kirjaimellisesti ensi silmäyksellä. Rakkauden koen olevan syvää kiintymistä joka muodostuu ajan kanssa. Mutta "vahvaa mieltymystä" toiseen henkilöön on varmasti ensi silmäyksellä.
Tilaa:
Kommentit (Atom)