Ei minun pala kakkua

Kauan odotettu ilta Watfordissa alkoi eilen jo kolmen aikaan kun saavuin Watfordin metroasemalle. Jännä paikka tuo Watford, näytti ihan joltain pikku maalaiskylältä, vaikka Lontoota onkin. Käytiin kaupassa ostamassa juomia ja ruokaa ja sitten kokkailtiin kanasalaattia. So far so good. Ilta taas...se ei vaan jotenkin lähtenyt. Booli oli hyvää, itse asiassa kaikki alkoholi mitä illan aikana join oli todella hyvää, mutta jotenkin ei vaan ollut paras fiilis. Noin yhdeksän aikaan lähdettiin pubeihin, niistä tykkäsin kyllä kovasti. Tai ne oli vähän kuin pubin ja klubin sekoitus, tosi jees. Meitä oli liikkeellä siis minä, kaverini ja hänen kaverinsa. Nuo tytöt halusivat sen jälkeen mennä ihan kunnon klubille, ja mikäs siinä mutta en tykännyt siitä paikasta ollenkaan. Liian iso, liian kovaa musiikkia, liian HUONOA musiikkia. Ja huonoja drinkkejä. Illan paras hetki oli minun osaltani noissa pubeissa, joten sen jälkeen meno huononi. Olin myös juonut koko ajan, ensin kotona, sitten pubeissa ja vielä tuolla klubilla. Pubeissa huolehdin kovasti tämän kaverini juomisesta, olin kiikuttamassa hänelle paljon vettä mutta nyt kun ajattelen niin olisi pitänyt keskittyä myös itse tuohon veden juontiin. Klubilla minulle tulikin todella huono olo, ja lähdin aikaisemmin kaverille kuin nuo kaksi. Minua ei kyllä haitannut yhtään, en olisi nimittäin kestänyt olla siellä enää hetkeäkään. 

Nyt pää on tyhjä, väsyttää, mutta ennen kaikkea ihan luissa ja lihaksissa tuntuu, mitä ihmettä. Aivan kuin olisin kipeäksi tulossa, ei hyvä! Ehkä minulla oli illasta liian suuret odotukset. Perjantai-iltana kävin yhden slovakialaisen kaverini kanssa kävelyllä Westminsterissä ja siitä lähdimme vielä pubiin. Tuo ilta oli niin täydellinen että ehkä se himmensi tuota lauantaita. Olen kyllä oppinut että ei se että puhuu samaa kieltä tarkoita että on välttämättä automaattisesti helpompaa ja kivempaa viettää aikaa. Tuon slovakialaisen kanssa kieli ei ole mikään este, ja hänen kanssaan on aina hauskaa, ah. Oli nuo suomalaiset tytöt tosi mukavia myös, mutta ei meillä samalla tavalla klikannut, vaikka suomea kaikki puhuttiinkin. 

Haluaisin vielä tänä iltana käydä jossain, ihan vaikka kävelyllä, mutta vielä ei kyllä pysty. Olkoon tämä opetuksena minulle: minä. tykkään. PUBEISTA. Ja kohtuudesta...