Kivoja asioita

Tänään oli todella kiva päivä. Aamulla tein oman henkilökohtaisen ennätyksen ja olin valmis puolessatoissa tunnissa, johtuen toki siitä koska host-äiti nappas kaikki kolme lasta mukaansa melko pian. Tai siis ei nyt "mukaansa", vei Jaken kouluun ja meni ystävien luokse Rafin ja Anyan kanssa. Välttämättömien hommien jälkeen aloin tunnollisena silittämään ja taas kerran yllätyin miten nopeasti ne vaatteet sitten tulee silitettyä, kunhan vauhtiin pääsee. Hyvä hyvä. Yhdeltä Victoria tuli takaisin ja jätti Rafin nukkumaan tänne. Poika nukkuikin kaksi ja puoli tuntia, piti ihan käydä tsekkaaamassa että onhan se ihan ok. Rafin herättyä lähdettiin puistoon ankkoja katsomaan. Sillä on niihin joku ihme fiksaatio. Kun tulin sen huoneeseen niin se meinasi rueta itkemään kun selkeästi ikävöi äitiään (thanks) mutta heti kun mainitsin ne ankat ja tein pari imitaatiota (...) niin silmät rävähti suuriksi ja eikun iloisina matkaan. Kun palattiin sisälle laitoin ruokaa alulle ja sitten V tuli babyn kanssa. Jake jäi kaverin luokse. Se jotenkin vaan rullasi, koko ruokailu ja kylpy, kaikki. Oi että. 

Victoria sanoi että ne lähtee parin viikon päästä Manchesteriin, hänen vanhemmat asuvat siellä, ja kysyi haluaisinko tulla mukaan. Huomasin kyllä että ne oikeasti tarvitsee mua sinne, mutta toki halusin. Ne lähtee keskellä viikkoa, mutta V ehdotti että jos haluaisin niin voisin jäädä viikonlopuks Lontooseen ja tulla vasta sunnuntaina. Tartuin tuohon vaihtoehtoon ihan innoissani. Olisi se nyt ihanaa että olisi perjantai, lauantai ja sunnuntai off. Olen kyllä ihan innoissani että pääsee toiseen kaupunkiin. Ja jotenkin tuon Israel-kokemuksen jälkeen (Israel-experience, as i call it :D) tuntuu ihan kivalta lähteä tuon perheen kanssa matkalle, tietää mitä odottaa. Olen myös tosi tyytyväinen että nuo vanhemmat luottaa minuun, että eivät luule että järjestän heti jotkut bileet täällä kämpässä.

Eilen iltapäivällä Victoria sanoi että ne unohti pyytää mua babysittaamaan sille illalle, että olisinko mitenkään vapaana. Sanoin ihan suoraan että on suunnitelmia, meinattiin nimittäin lähteä yhden kaverin kanssa keskustaan. V sanoi että ei voi mitään ja don't worry mutta näytti niin tuskaiselta että olin jo perumassa suunnitelmia. Siitä tuli hirveä vänkääminen kun V sanoi ettei mun todella tarvitse, niiden moka, johon minä että samaa mieltä mutta ei oikeasti haittaa. Sitten V ehdotti että pyydä se kaveri tänne. Ja minäpä pyysin ja oli tosi kiva ilta. Jotenkin ihanaa myös kun ei tarvinnut stressata että miltä tämä talo näyttää ja mitä tuo nyt ajattelee koska eihän tämä ole minun koti. Tai siis on tilapäisesti mutta siis... Ei sillä, fancyhän (?) tämä on, ja kamu ylisti tätä kovasti. Hostit tuli kotiin vähän ennen yhtätoista ja lähdettiin siitä vielä läheiseen pubiin. V katsoi vähän ihmettelevästi kun sanoin että mennään vielä ulos mutta ei nyt vastustellutkaan (hyvä, ja siis ei tietenkään). Otettiin yhdet ja tulin hiprakkaan jo siitä. Kiva...

Lauantaille meillä itse asiassa on tuon kamun kanssa jo suunnitelma: minä tulen Watfordiin missä hän asuu ja lähdetään yhdessä katsastamaan sen kuuluisa yöelämä. Sen hostit nimittäin lähtee jonnekin. Jotenkin tulee syyllinen olo mennä toisten kotiin, vaikka siis nuo hostit tietää että olen tulossa ja tässä ei siis ole kerrassaan mitään hämärää. Odotan kyllä naurettavan innolla että pääsee pitkästä aikaa oikeasti baariin, ja suoraan sanottuna odotan myös sitä että tehdään booli. Eh. Toivottavasti ilta vastaa odotuksia mutta pääasia on että: Saturday night, no babysitting, London!!