Hmph, yritin kirjoittaa kuunnellen samalla musiikkia, mutta ei pysty keskittymään! Ihailen kyllä jotenkin niitä joita ei häiritse puheensorina tai musiikki. Nyt kun tuo tuli sanotuksi niin aloitetaan.
Tämä päivä oli aika väsyttävä. Aamu meni todella hyvin, yksin täällä kotona taas puuhastelin, easy easy. Kahdeltatoista hain pojan nurserystä ja lähti ihan tyytyväisenä minun matkaan, onneksi. Poikkeuksellisesti minun piti olla kotona koko tauko ja pojan päikkäreiden jälkeen hengata sen kanssa noin puoli viiteen. Jännitinkin tätä hieman, sillä olen keskimäärin päivässä kerrallaan vain enintään tunnin noiden lasten kanssa yksin, jos sitäkään. Sain pojan asettumaan nukkumaan, mutta jo kahdenkymmenen minuutin jälkeen hän (meinasin kirjoittaa se...) alkoi itkemään tosi kovaa ja vaatimaan äitiä. Yleensä jos kuulen että nuo rafi tai vauva itkee en heti ryntää niiden luokse koska se voi olla sellaista unensekaista soperrusta. Nyt oli poika kyllä ihan hereillä ja epäilen että ei ollut nukkunut silmänräpäystäkään. Ei siinä muu auttanut kuin viedä poika ankkoja katsomaan, taas. Tuntuu että mikään muu ei tuohon poikaan tepsi! =D
Kärryssä rafi nukkuikin noin puoli tuntia, edes vähän unta. Olen huomannut että ihan parin viikon sisällä, tai alkoikohan jo Israelissa, tuo poika on tullut hirveän takertuvaiseksi äitiinsä. Olin pienenä ihan samanlainen ja jotenkin ajattelin että "imartelevaa" ja "söpöä" mutta on se nyt sairaan ärsyttävää että jos poika on alakerrassa, äiti yläkerrassa hakemassa omaa huiviaan niin rafi alkaa valittaa Mommyyyyy! Ja se ei välttämättä aina ole itkua vaan juuri sellaista v a l i t u s t a. Oi että ottaa hermoon. Sitä (!) kun ei saa rauhoitettua mitenkään. Host-äiti epäilee että sillä on hampaita tulossa, tai sitten vaan jotain extra-uhmaa. En sentään ota itseeni, niin poikkeavaa tuo rafin käytös on entisestä. Ennen tuntui että kuka tahansa kelpas viihdyttämään, heh =D
Nyt illalla minun piti nähdä yhtä tyttöä joka asuu kanssa Willesden Greenissä mutta laittoi juuri viestiä että host-äiti ei ole vieläkään kotona, siirretäänkö ensi viikkoon? Olisi tehnyt mieli laittaa takaisin että mitä mummoja me ollaan, onhan tässä iltaa aikaa. Mutta onneksi en laittanut. Liekö hieman seurankipeä mutta eikö koko pointti siinä että illat on vapaat ja asutaan molemmat samalla alueella että voidaan nähdä ihan ex temporee ja nopeasti? Mutta toisaalta ymmärrän, ei kaikki halua sillä tavalla. Ja ehkä sillä tytöllä oli joku toinen syy, tan tan taa...
Olen aloittanut karkkilakon. Oli aivan pakko mainita se tässä, mustaa valkoisella, sillä nyt en kehtaa rikkoa sitä. Tosin jos olen kavereiden seurassa voin ostaa karkkia, eli ei totaalinen lakko. Uskon että toimii. Pyrin olemaan jouluun saakka, Suomessa sitten tärähtää =D
Tärkein ensin: onnittelut karkkilakosta! Ehkäpä minäkin nyt uskalllan yrittää, nimimerkillä kaikkia liikenevät rahat karkkiin viime aikoina. Joo kyllä, mä olen messissä!
VastaaPoistaHyvä tuo Rafi ja ankat: mitenkähän pärjäätte talvella, kun ne ankat on varmaan poissa? =D
K
Kiitos kiitos, mukaan vaan =D No joo se on ihan hirveetä, tullaan oikeasti säästämään tässä lakossa.
VastaaPoistaHeh, oon miettinyt samaa. Pitää silloin varmaan vaan tyytyä lukemattomiin ankkakirjoihin joita täällä talossa on...
Toi onkin muuten hyvä, ettei heti ekasta inahduksesta ryntää nukkuvan lapsen luo. Mä oon tosi monesti onnistunu herättää Naken, kun se on unissaan inissy ja itkenykin vähän, ja sitten kun oon ottanu sen viereen se onkin ihan hämmästyneenä avannu silmät :D
VastaaPoistaMusta tuo äitin perässä roikkuminen kuulostaa söpöltä, vaikka onkin kyllä varmasti tosi ärsyttävää :D
Joo olen itse tehnyt saman "virheen" tuon babyn kanssa, olin ihan varma että se on hereillä mutta ai että ärsytti kun vasta se sylissä huomasin että ei hitto se aukaisee vasta nyt silmät! =D Eli ymmärrän (tuttu tunne...xD)
VastaaPoistaNo ehkä kuulostaa söpöltä, ja olisikin jos tekisi sitä vaan silloin tällöin, mutta on kyllä ihan sairaan ärsyttävää! Ja välillä vaikka se äiti on siinä niin se silti saattaa vaan hokea äitiä, V:ltä menee varmaan kohta hermot siihen...