Löhöän sängyllä, tauolla. Haluaisin hirveästi lähtee ulos syömään, mutta ei todella pitäis sillä olin eilenkin.
Jännä miten melkein aina aamulla minulla on sellainen olo että ei jaksaisi herätä, ei huvita, en halua jne jne. Mutta heti kun on saanut itsensä ylös ja käynyt hakemassa aamupalaa alkaa olla jo helpompaa. Päivä lähtee yllättävän nopeasti kuitenkin käyntiin.
Tänään pitäisi vielä imuroida ja pestä pyyhkeitä ja vaatteita. Niin ja silittää, never ending job. Alkaa olla päivä päivältä helpompaa täällä olo. Enää en tunne itseäni koko ajan idiootiksi, jee. Mutta silti en ymmärrä miten olisin saanut pestyä pyykkiä, siivottua keittiön, kasteltua kukat, pyyhittyä lasiovet ja imuroitua nyt aamupäivällä, kun pitää samalla touhuta lasten kanssa. Jätin imuroinnin iltapäivälle.
Tuntuu että pitäisi käyttää tämä tauko jotenkin hyödyksi, käydä kävelyllä puistossa tai jotain. Mutta ei vain huvita yhtään. Ehkä sen sijaan jään tähän sänkyyn... Äh, aamulla ajattelin että päivitän tänään blogia pitkästi ja hienosti (?) mutta nyt tuntuu että aivot ovat kuin puuroa. En ihan tällaisia tekstejä olisi halunnut kirjoittaa Lontoon ajastani, vähän latteaa nimittäin, mutta tällaiset päivät ovat kuitenkin iso osa tätä arkea.
Huomenna palkkapäivä, JEE!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti