Väsyttää. Todella paljon. On se jotenkin hullua miten aamulla kun herää tuntuu että päivä tulee vaan jatkumaan ja jatkumaan, mutta jo aamupäivästä aika alkaakin kulumaan tosi nopeasti. Mikä on hyvä. Tosin oikeastaan melkein joka ilta olen työskennellyt yli seitsemään, vaikka virallisesti mun työpäivä loppuisi silloin. Ensimmäisinä päivinä sätin itseäni ja mietin mikä aikataulussani ei pelaa, mutta eilen tajusin että syy ei ehkä ole minussa. Host-äiti on mukava ja kysyy apuun vain tarvittaessa, mutta silti tuntuu että melkein jatkuvasti olen keskeyttämässä oman hommani ja auttamassa häntä. Ja siksihän täällä olen, mutta tajuaakohan hän että joka ikinen kerta kun hän pyytää apua lasten kanssa, keskeytyy ja samalla lykkääntyy minun siivoukset yms.
Tänään jäin vielä seitsemän jälkeen babysittaamaan, ja sain "ilokseni" kuulla että sama homma huomenna. JA menen sunnuntaina töihin. Tälleen lueteltuna kuulostaa ärsyttävältä ja epäreilulta, mutta sovittiin että ensi viikolla on vain yksi babysittaus ja maanantai on vapaa. Fine. Joustava linjani pitää... Mutta eilen olin kyllä super-uupunut ja oli jotenkin todella huono päivä. Oli hirveästi tehtävää, tai en nyt tiedä oliko sitä niin hirveästi, tuntuu vaan siltä kun ei ole minkäänlaista rutiinia, ja illalla iski koti-ikävä. Tai en tiedä voiko sitä koti-ikäväksi sanoa koska en varsinaisesti toivonut että olisin Suomessa, mutta toivoin vain pienoista irtiottoa tästä arjesta. Heh, irtiottoahan minä halusin Suomesta, be careful what you wish for. En silti yhtään kadu että tulin tänne, murehdin vain että onko perhe minuun tyytyväinen yms.
Vaikka on ollut näitä pitkiä päiviä, on ollut myös kivoja päiviä. Lauantaina näin yhtä suomalaista au pairia, käytiin keskustassa ja shoppailtiin vähän. Oli tosi mukavaa. Ja kivaa puhua suomea. Perjantai-iltana sovittiin että nähdään taas. Toivoisin vaan että kaikki sosiaalinen elämä ei rajoittuisi vain viikonloppuun, vaikka hyvä että edes silloin. Siis todella hyvä.
Sellaisina päivinä kun matkustaa noilla punaisilla busseilla tai kävelee Oxford Streetillä tajuaa todella olevansa Lontoossa ja se on parasta.
Super, että jaksat olla joustava! Se palkitaan!
VastaaPoistaItekin inhoon omissa töissäni, jos on joku homma kesken ja saan ylemmältä taholta kehoituksen toisiin hommiin tai toimittaa jotain ns. juoksevia asioita. Mutta mua ainakin auttaa kun mietin, että töissä kaikki mitä teen on töitä "toiselle", ei oo mitään mun hommia vaan teen mitä tarvii ja mihin pyydetään - vaikka ne ns. omat hommat jäiskin roikkumaan. Noin ei ärsytä niin paljoo ;) Ja tosiaan niin kun totesit niin siksihän siellä olet, että autat sitä äitiä. Ymmärrän kyllä hvyin tuon väsymyksen ja ajoittaisen ärtymyksen, tsemppiä!
Varmaan kiva kun on sit toi maanantai vapaa - tosiaan arkivapaata ja kivasti alkaa viikko vapiksella :)
Niin, mikäs tässä joustaessa kun ei oo kuitenkaan lyönyt lukkoon mitään suunnitelmia.
VastaaPoistaJoo totta! Eihän ne tosiaan mitään omia hommia kuitenkaan ole ja ei niitä hommia itelleen tehdä =)
Oot ihanan empaattinen <3
Ja laitan nyt tähän että vaikka skype on ihan mahtava niin kaipaan kyllä vähän sitä että vois vaan pirauttaa sulle =)