Lapset ja vanhemmat

Skypettelin tänään viimeisen kerran tulevan host-perheeni kanssa. Näin myös ensimmäistä kertaa lapset. Vaikka aina jännittää etukäteen tuo skypetys, niin ilokseni olen huomannut että itse tilanteessa ei jännitä. Ja ne lapset. Olin jännittänyt sitä miten ymmärrän esimerkiksi tuon nelivuotiaan juttuja. Okei, ei hän paljoa puhunut, mutta perheen isän jututtaessa poikaa huomasin ymmärtäväni tätä oikein hyvin. Ja koin oloni hyvin ristiriitaiseksi. Jotenkin tuntui käsittämättömältä että parin päivän päästä minä olen tuossa samassa talossa noiden ihmisten kanssa, puhumme eri kieliä (tai siis tietenkin siellä samaa...) ja olemme muutenkin kuin eri maailmoista. Hui kamala, mitä!? Mutta toisaalta koin hyvin universaalin tunteen tuon pojan jutellessa, samanlaisia ne on kaikkialla, lapset siis. Ja ihmisetkin ehkä, jos nyt yleistetään rankalla kädellä. Toivon vaan että saisin nopeasti arjesta siellä kiinni, vaikka en tottuisikaan työhön niin nopeasti, niin tuntisin oloni siellä normaaliksi ja olisin niin sanotusti sinut Lontoon kanssa.

Tänään käytiin pyöräilemässä vanhempien kanssa. Oltiin sovittu että lähdetään äidin kanssa kahdestaan, mutta sitten isäkin tuli mukaan. Tunsin oloni hirveäksi sillä ensireaktioni isän lähtöön oli kielteinen. Aloin siinä pyöräillessä pohtimaan että miksi ihmeessä. Onhan nyt tosi epäkohteliasta haluta lähteä äidin kanssa muttei isän. Toivottavasti isä kuitenkin ymmärsi, että tässä ei tietenkään ole kyse siitä että pitäisin hänestä vähemmän. Viime vuosina, oikeastaan aina, äidille on vaan ollut helpompi jutella. Olen miettinyt paljon tätä äiti-tytär suhdetta, siinä on sitä jotain. Vaikka isä olisi kuinka täydellinen, niin ovat lapset aina enemmän äidin kuin isän. Nyt pitää kyllä olla varovainen tuon aina-sanan kanssa. On tottakai poikkeuksia, jotkut ovat läheisempiä isien kanssa, mutta minun perspektiivistä äidin ja tyttären suhde on ainutlaatuinen, sellainen mitä ei saa isän kanssa rakennetuksi.

No tulipas tuosta paasaus, pointti oli että on oikein kiva viettää aikaa sekä äidin että isän kanssa, mutta äidin kanssa olen läheisempi ja puhun enemmän. Molempia tulee ikävä.