Tänään oli minun day-off. Oli tosi jees. Oli tosin sovittu että tänne tulee siivooja siinä kahdentoista ja yhden välillä ja minun tulee olla kotona avaamassa ovea. Oukkidoukki. No, siivoojaa ei kuitenkaan kuulunut vielä puoli kolmeltakaan. Mikä minua jäi tässä harmittamaan, oli se miten aloin syyttelemään ja epäilemään itseäni tästä myöhästymisestä. Ymmärsinkö kellonajan väärin? Ehkä siivooja oli jo moneen kertaan soittanut summeria enkä minä vain ollut päästänyt tätä sisään? Olinko jotenkin rikkonut tuon ovipuhelimen?
Soitin asiasta sitten perheen päälle ja selitin tilanteen. Isä oli saanut vasta hetki sitten tietää että siivooja myöhästyi, mutta tulee hetken kuluttua. Hyvä. Ärsyttää että hirveän monesti täällä ollessa syytän aina ensimmäiseksi itseäni, tämä siivooja-juttu oli siitä hyvä esimerkki. Ja ihan kuin perhe minut nyt teurastaisi vaikka en olisi jostain syystä kuullutkaan summeria, mutta hui että tuo ajatuskin järkytti minua hirveästi ja otti mahanpohjasta.
Ja outoa tässä on se että en ole ikinä mitenkään "kohtalokkaasti mokannut". Aika harva lopulta on. Mutta silti ajattelen jotain väärin tehdessäni että "juuri minun tuuria". Vaikka eihän ole.
Jos perheen äiti etsii kännykkäänsä alan heti miettiä että noniin, siirsinkö minä sitä tänään? Mihin laitoin sen? Vaikka enhän minä IKINÄ kenenkään kännyköihin koske. Huomasin siivoojan lähdettyä että tämä ei ollut pessyt parvekkeen ikkunoita. Tuli heti syyllinen olo, vaikka eihän se minun vika ole! Ihan turhaa tämä tällainen. Onko tämä nyt sitä tunnollisuutta, en tiedä, menee vähän yli. On hyvä huolehtia asioista, mind my own business, mutta kaikki asiat eivät vain liity minuun. Olisi ihan hyvä muistaa elämässä muutenkin...
Ja jos sitten olisinkin tehnyt jotain väärin. Ei mitään hätää, life goes on. Mutta ei, pitää miettiä vielä monen päivän jälkeen että voi kun en silloin tehnyt tätä ja tein tämän väärin ja tämän unohdin, mitä nuo nyt ajattelee, voi ei. Pitäis jotenkin ajatella että ei haittaa vaikka unohdan, ei kukaan pidä minua idioottina. Tai jos tämän asian takia pitää niin sitten on kyllä aika heikot perusteet.
Ensimmäinen askel otettu: tiedostaminen. Nyt vaan aktiivisesti ulos itsensä syyttelystä. Koita välillä mennä toiseen ääripäähän eli toisten syyttelyyn. Hih. Vähän vaihtelua. Hyvä tuo huomio, että harvoimpa sitä korjaamattomia mokia tekee tai ainakaan pahoja sellaisia. Ja hei, saa tehdä virheitä. Etenkin jos ne liittyy jonkun kodinhoitoon ;).
VastaaPoistaTsemppiä!
Ps. Mun uusi kämppis on Israelista.
K
Joo, pitää ihan todella lopettaa. Heh, toisten syyttelyyn =D No joskus on kyllä ihan aihettakin.
VastaaPoistaOhhoh, go Israel! =D Vielä kymmenen päivää jäljellä
Samaa mieltä kuin K, tiedostamisesta se muutos lähtee :) Sulla on kyllä tosi hyviä pohdintoja ja huomioita täällä blogissa! Tavallaan tää blogi avaa vähän uuden puolen sinusta, vaikka siis sut kyllä näistä teksteistä tunnistankin :)
VastaaPoista:) Kiitos paljon, pohdintoja tosiaan... No hyvä että mut tunnistaa kuitenkin näistä teksteistä, outoo jos olisin ihan erilainen tässä kuin "livenä" :)
VastaaPoista