Kauan odotettu auringonlasku

On se hassua miten elämä heittelee. En oikein usko kohtaloon, tai en osaa määritellä sitä itselleni, mutta on hyvin merkillistä miten elämässä saattaa päätyä täysin erikoisiin ja uskomattomiin tilanteisiin, ja välillä taas tuntuu että ei tapahdu mitään.

Olen nyt Israelissa host-perheen kanssa ja tänään näin ensimmäistä kertaa auringon laskevan mereen. Tai siis ei nyt mereen, mutta horisontin taa, you know. Lähdin iltakävelylle sitä varta vasten katsomaan ja sitten kun näin sen auringon mieleen palasi kuva ehkä kymmenen vuotiaana piirtämästäni kuvasta jossa on meri ja ISO aurinko katoamassa sen taakse. Muistan miten silloin ajattelin että olisi upeaa nähdä joskus auringonlasku rannalta katsottuna, maista, eikä "vaan laivalta". Jotenkin oli uskomaton olo auringon nyt laskiessa että tässä olen, Israelissa, todistamassa tätä silloin paljon ajattelemaani auringonlaskua. Muistan sen hetken kun piirsin tuota kuvaa, ja se tapahtui silloisessa mummolassa, josta myöhemmin tuli meidän perheen koti. Enpä olisi ikinä silloin uskonut että olen kymmenen vuoden päästä asunut siinä talossa ja matkustanut Israeliin.  

En tiedä onko muillakin tällaista mutta itselläni ainakin on välillä mielessä sellainen "check-list", jossa on asioita jotka haluaisi kokea tietynikäisinä, tai ainakin jossain vaiheessa elämää, tai esimerkiksi paikkoja missä haluaisi käydä yms. Tuo auringonlaskun katseleminen rannalta kuului minulla ehdottomasti tuohon listaan, check!

Siskoni sai lapsen. Kuulin siitä päivän myöhässä sillä tulopäivänä en asentanut internettiä. Jotenkin hassua sillä olin koko matkustuspäivän ajatellut että tänään se varmasti syntyy (okei, olin kuullut siskolta että se on hyvin luultavaa/varmaa, mutta silti). Lentokoneessa oli oikein levoton olo kun ei tiedä miten hänellä menee ja mitä tapahtuu. Israeliin päästyä lakkasin oikeastaan ajattelemasta koko asiaa ja seuraavana päivänä viestin saatuani  koin erittäin lämpimän (?), seesteisen hyvänolon tunteen. Sekä suurta ylpeyttä siskostani.

Viime aikoina on tapahtunut niin paljon. Tuntuu että tämä aupair-"vuosi" tekee oikein hyvää minulle, mahdollisista vastoinkäymisistä huolimatta. Olen jo nyt pettynyt itseeni lukemattomia kertoja täällä ollessani, mutta välillä koen onnistumisen tunteita ja ennenkaikkea suurta onnea siitä että ryhdyin tähän.