Arkea, kauhua, turhautumista ja joulun odotusta

Nojoo, otsikko nyt on taas mitä on. 

Tämä päivä oli todella kiva. Torstaisin pitää vaihtaa lakanat vauvan sänkyyn + kahteen, ööö...mitä ne nyt on, siis kärryyn/koppaan. Ja sitten normaalisti auttaa aamupalan kanssa, tai lähinnä pakata Jaken eväät kouluun ja sitten jos molemmat vanhemmat lähtee niin pitää vahtia vauvaa/Rafia. Sen jälkeen siivoan keittiön, eli astiat koneeseen, pyyhin työtasot ja siistin ja lakaisen lattian. Yläkerrassa siistin makkarit ja petaan sängyt. Voi että miten tuo vanhempien sänky tuottaa vieläkin ongelmia. No okei, enää host-äiti ei ole huomauttanut siitä mutta silti tuntuu että teen sen väärin. Frendeissä oli kerran jakso jossa Chandler halusi ilahduttaa Monicaa ja siivosi sen kämpän. Tavarat oli kuitenkin vaikea laittaa takaisin. Muistan sen kohtauksen kun Chandler yrittää saada sohvan maton reunan mukaisesti mutta silloin kahvipöytä on liian kaukana sohvasta. Jos taas kahvipöytää siirtää, se ei ole keskällä "istuinaluetta" kuten Ross sen ilmaisi. Minulla on ihan samanlainen tunne tuon sängyn kanssa. Tiedän miltä lopputuloksen pitäisi näyttää, host-äiti on näyttänyt "muutaman" kerran miten tyynyt laitetaan ja peitto asetetaan, mutta silti tuntuu että Victorialla on joku ihmeellinen "magic touch" ja minun on vain mahdotonta asetella kaikki samalla lailla kuin hänen. Ja varmaan onkin. Mutta, se onnistuu nyt paremmin, tosin tiedän että lopputulos ei ole täydellinen, mikä harmittaa kovasti. 

Muutenkin nuo aamuhommat kuulostaa todella helpoilta ja nopeilta hommilta, mutta jos yksikin lapsi jää aamulla kotiin minun vahdittavaks, niin hidastaa se tahtia ihan älyttömästi. Ja uusien työtuntien ansiosta minulla olisi torstaisin vain kaksi tuntia töitä, mikä kuulostaa ihanalta mutta siinä ajassa en ole tähän asti ikinä ollut valmis. Koska tuon lisäksi pitäisi vielä pestä pyykkiä. Josta tullaankin seuraavaan "ongelmaan". Tälle päivälle minulla oli todella paljon silitettävää, joten päätin alitajuntaisesti pestä vain eiliseltä jääneet pyyhkeet ja sitten vaaleaa pyykkiä, jota oli melko vähän. Sain silitettyä oikein hyvin ja olin tyytyväinen itseeni, pyykkikoppaan jäi vain tummia vaatteita ja ajattelin tekeväni ne huomenna. Viikonloppuna on babysittausta joten silloin olisi aikaa silittää. Ei hätiä. Nyt illalla Victoria kuitenkin kummaksui miksen ole tehnyt tummaa pyykkiä tänään. Jotenkin jäädyin enkä osannut perustella ja tuli vähän typerä olo. Menin yläkertaan mutta hetken mietittyäni tulin takaisin alas ja selitin että yksinkertaisesti ajattelin tyhjentää silityskorin ja se oikeastaan vei ajatuksen uudesta pyykinpesusta. Niinkuin veikin. Odotin jotenkin ymmärtäväistä asennetta mutta sen sijaan V ei tuntunut ihan tajuavan pointtia ja sanoi vain että olisi hyvä jos tekisin eniten pyykkiä torstaisin, että vaatteet olisivat sitten valmiita viikonlopulle. Ymmärrän tuon siis täysin, mutta jotenkin tympi ihan sikana. Lopuksi V vielä sanoi että: but don't worry, it's okay. Johon minä lipsautin i know it is. Kuittasin sen sitten hymyllä, mutta pitää olla varovainen ettei tule annettua itsestäni kärkästä vaikutelmaa. Olen nimittäin aiemminkin vastannut tuohon don't worry lausahdukseen että i won't. Mitä voidaan pitää vähän tylynä... Ärsyttää vain, ihan kuin V luulisi että jotenkin tuon asian takia ruoskin itseäni ja menetän yöunet. Heh, no yleensä jäänkin miettimään omia mokailuja mutta tässä tilanteessa en nimenomaan ajatellut "mokanneeni". Vaikka ilmeisesti sitten väärin tein. Plaa. 

Sitten kauhusta. Hui kauhea. Katsoin jostain ihme päähänpistosta Youtubesta klippejä Hohto-nimisestä leffasta. Heh, muistelen aina että sen elokuvan nimi on Huuto, nope. Oli aika karmiva. Jotenkin olin ajatellut että hah hah, joku kahdeksankytluvun "klassikko", ei voi olla paha. Mutta oli aikas ilkeä. En tässä nyt kerro mitä kohtia katsoin ja mikä siinä nyt pelotti mutta nousi kyllä ihan kylmät väreet niitä klippejä katsoessa. Huom, monikko. En siis osaa jättää katsomista sikseen jos pelottaa. Mutta tavallaan jotenkin tykkään kauhusta. Onhan se nyt huimaa että keho reagoi ihan fyysisesti johonkin mitä näkee telkkarista. Ja huimat näyttelijäsuoritukset kyllä, kerrassaan. Mutta ei puhettakaan että uskaltaisin katsoa koko leffan esimerkiksi yksin, ei ei. Eikä tietenkään tarvitsekaan. 

Ja sitten. Odotan tosi paljon joulua. Että ollaan koko perhe kotona, kuulee puheensorinaa, suomeksi, sitä tuttuuden (?) tunnetta, ah <3 Ja tuon kauhuleffan jälkeen lisätään listaan myös turvallisuus, heh. Nyt pitää vain saada pian selville milloin voin lähteä niin pääsee varaamaan liput. Nuo vanhemmat ei vieläkään tiedä, äkkiä nyt!

Olin haaveillut että lähtisin tänä iltana keskustaan, ihan vaan pyörimään, mutta jotenkin ton äidin keskustelun jälkeen fiilis vähän lässähti. Ärsyttää. Olen vaarallisen koukussa Täykkäreihin, tuotantokaudet hupenee pelottavan nopeasti! Joten ehkä jään katsomaan niitä <3