Tämä päivä taisi olla tähänastisen täällä olon paras työpäivä. Olin eilen etukäteen jännittänyt tätä päivää, sillä host-äiti lähti tänä aamuna Edinburghiin nuorimman lapsen kanssa ja tulee kotiin huomisiltana. Host-isä sen sijaan jäi kotiin tekemään töitä, onneksi. Olin pelännyt että tästä tulee hirveän kiireinen päivä, isä ei saa oltua töissä, minulla ei ole taukoja, jne jne. Mutta toisin kävi. Aamulla perheen isä otti molemmat pojat mukaansa, vei vanhimman semmoiselle summer campille jossa se käy pari kertaa viikossa. Sen aikaa minä sain hyvin tehtyä aamuhommat ja siivoiltua. Isän tultua lähdin keskimmäisen kanssa läheiseen puistoon ja isä pääsi töihin. Olin eilisestä viisastuneena ottanut mukaan pallon ja siitä meillä riittikin puistossa riemua. Jotenkin ihmeellisiä nuo lapset. Tämäkin poika on puolitoistavuotias ja parasta hupia siellä puistossa tuntui olevan se että me juoksemme pallon perässä sen vieriessä aina vaan kauemmas ja kauemmas. Jee.
Yhdeltätoista tulin pojan kanssa puistosta takaisin ja host-isän äiti tuli käymään. Sain kuin sainkin taukoni. Kävin "ihan uhalla" keskustassa pyörimässä vähän kaupoissa ja syömässä. Mitään en onneksi ostanut. Melko pian tauon jälkeen host-isä lähti...jonnekin lasten kanssa ja taas jäi minulle aikaa tehdä hommia. Siivosin, pesin pyykkiä ja silitin. Olen niin ylpeä itsestäni kun sain silitettyä kaikki kopassa olevat vaatteet ja lakanat. Vielä eilen luulin että se ei ikinä tyhjene.
Nyt "babysittaan", mutta se on aika rentoa sillä host-isä antoi minulle luvan mennä nukkumaan, hänellä voi mennä pitkään. Alrighty. Ei kuitenkaan yhtään väsytä. Eilen olin ihan poikki, oikein jalkoihin sattui, päähän myös, mutta nyt olen "elämäni kunnossa". Huomenna töiden jälkeen menen luultavasti keskustaan yhden suomalaisen tytön kanssa, joten voi yrittää lohduttautua sillä että vaikka huominen olisi hirveä, illalla pääsee nollaamaan pään. Vaikka tuskin nyt hirveä.
Kuulostaa todella hyvältä! Erittäin hyvin vaikutat pärjäävän. Eikä vaan pärjäävän vaan puhtaasti hyvin näyttää menevän siellä. Hankalia päiviä on ja tulee, mutta toisaalta niitäkin tarvitaan: hyvien päivien arvon tajuaa selvemmin, kun on vähän kehnompia välissä.
VastaaPoistaRiittääkö sulla pinna leikkiä pitkästyttäviä leikkejä niiden lasten kanssa? Mähän en oikein usein jaksanut leikkiä. Leikittää kyllä jaksan melko hyvin, mutta sellainen interaktiivinen leikkiminen on musta tosi raskasta ja jopa hankalaa.
Niin ja kirjoitat tosi hyvin. On ilo lukea.
Hauskaa iltaa tänään teille! Eipähän toistu viime perjantai-illan pyykkitsätti ;).
K
Samaa mietin minäkin, että miten jaksat leikkiä niiden kanssa? Mua ei ajatuksen tasolla "lasten leikit" kiinnostayhtään, mutta sitten kuitenkin esim. kummipoikien kanssa saatan joskus innostua :D
VastaaPoistaHmm... kiitos kovasti K, mutta oon edelleenkin ihan sekaisin kaikkien juttujen kanssa. Mutta totta, hankalat päivät kuuluu tähän.
VastaaPoistaHeheh, on toistaiseksi riittänyt pinna, mutta en tiedä jatkosta. Joo, siinä on ero, leikittäminen ja leikkiminen, very true =D No toi palloleikki oli ihan hauska kun näin miten innoissaan Rafi oli. Ja ohikulkijat katso ihan hämmästyneenä miten voi olla yksinkertaiset huvit... Kyllä mua välillä väsyttää, esim eka puistokäynti oli aika järkky. Rafi ei meinannu innostua mistään mitä ehdottelin, huoh.
Ambra: joo jotenkin lasten leikkejä jaksaa ehkä paremmin just kummipoikien kanssa =) innostuu nimenomaan =D No mun työhön ei kuitenkaan hirveästi kuulu noiden lasten kanssa hengaaminen sitten kuitenkaan, joten josko sitä jaksais.